Torstaina saavuttiin paikalle kun CoffeeCompanyssä oli aloittelemassa hollantilainen Hans Hanneman. Jostain käsittämättömästä syystä näitä country-artisteja tuntuu Hollannista löytyvän melkein kuin Nashvillesta! Tai sit mä vaan vahingossa eksyn aina paikalle kun jossain aloittaa paikallinen "Americana-artisti". Kaikki kunnia genrelle ja sen faneille, mut itselle jäänyt hieman etäiseksi. Pakko silti sanoa että Hans Hannemanin ääni kyllä tyylilajiin sopi.
 |
| Hans Hanneman |
Etukäteen en olisi ehkä uskonut, että yhdestä levykauppakeikasta tulee yksi festareiden kohokohdista. Näin vain kävi kun Platon lavalle nousi tanskalainen Alex Vargas. 27-vuotias singer-songwriter tekee soulia pienillä electro-viboilla.
Täyteen ahdettu levykauppa pysähtyi täysin keikan alkaessa ja kylmiä väreitä ei voinut välttää. Ihan mieletön tunnelma. Ihan mieletön oli myös miehen äänen käyttö, ei pelkästään soundi vaan miten Vargas ääntään käytti. Totesin keikan jälkeen, että "ehkä paras tähän mennessä". Näin jälkikäteen pakko sanoa, että paras koko festareilla!
Miehen kappale Solid Ground on löytänyt tiensä omissa soittolistoissani reissun jälkeen kärkeen.
 |
| Alex Vargas |
 |
| Alex Vargas |
 |
| Alex Vargas |
Vargasin jälkeen CoffeeCompanyn puolella aloitti islantilainen Axel Flovent. Myös Axelia olin kuunnellut etukäteen ja merkinnyt muistiin nähtäviksi artisteiksi. Axel kuitenkin kärsi selkeästi soittopaikastaan Alex Vargasin perässä, koska sen verran paljon lahjakkaampi äänen käyttäjä Vargas oli. Hienoja biisejä ja kiva soundi myös Floventilla on, mutta Vargasin jälkeen esiintyessä jätti kyllä hieman tyhjäksi. Nyt blogia kirjoittaessa taustalla soitettuna toimii huomattavasti paremmin kuin tuolloin Hollannissa.
 |
| Axel Flovent |
 |
| Axel Flovent |
Levykaupan rauhallisen groovaavan fiiliksen jälkeen jäin miettimään, olisinko Honnesta edes tykännyt edellisenä iltana, kun keikka oli Verassa. Jälkikäteen on toki hyvä jossitella, mutta jäi fiilis että tuo pieni ja intiimi levykauppa sopi Honnelle paremmin kuin tuo "räkäinen" rokkiklubi Vera.
 |
| HONNE |
 |
| HONNE |
Honnen jälkeen siirryttiin Platosonicin päiväkeikoilta etsimään ruokaa ennen illan isompia keikkoja. Illan keikat aloitettiin suomalaisittain ja ensimmäisenä oli vuorossa Katéa Eurosonicin yhdellä upeimmista lavoista Stadsschouwburgissa. (Älkää yrittäkö lausua paikan nimeä. Tai yrittäkää toki, mut hollantilaiset tulee nauramaan teille.)
Katéa on suomalainen pop-artisti joka omaa yhden isoimmista äänistä, mitä tästä maasta on tullut aikoihin. Naisen ensisinkku That Ain't Love saa odottamaan lisää julkaisuja. Hyvän keikan Katéa myös veti, vaikkakin hauskimpana mieleen jäi vahingossa suomeksi vedetty välispiikki keikan loppupuolella.
 |
| Katéa |
 |
| Katéa |
 |
| Katéa |
Suomi-putkea jatkettiin Katéan jälkeen siirtymällä Jack Daniel's Barn:in Steve 'n' Seagullsin keikalle. Niin paljon kuin tämä keikka etukäteen pelottikin, olihan tämä show nähtävä. Ja varsinkin se, miten se kolahtaa aina niin jäyhään Eurosonic-yleisöön. Steve 'n' Seagulls ei oo ehkä se paras idea lähettää maailmalle, jos halutaan, että suomalaisia EI pidetä hulluina.
Mutta kuinkas kävikään? Ensimmäinen Eurosonic-keikka näiden kahden keikkavuoden aikana, missä näin Eurosonic-yleisön olevan oikeasti messissä keikalla. Jengi taputti mukana, jengi lauloi mukana... Okei myönnetään, että kyllähän kaikki ne biisit osas ulkoa, cover-bändistä kun on kyse.
Oli siinä kuitenkin itsellä suomalaisena hieman naurussa pitelemistä, kun äijät vetää lappuhaalareissa ja kaiken maailman olkihatuissa ja joku supikoira päässä hard rock ja heavy metal klassikoita kuten Iron Maidenin Trooperia banjolla ja kontrabassolla ja vielä ihan pokerinaamalla.
 |
| Steve 'n' Seagulls |
En tiedä voisiko enää paljon enempää tunnelmasta toiseen hypätä, kun Steve 'n' Seagullsin jälkeen vuorossa oli vastapäisen festariteltan lavalla Álvaro Soler. Espanjalainen latinopoppari ei välttämättä nimenä kuulosta heti tutulta, mutta jos olet viime kesänä onnistunut välttämään biisin El Mismo Sol, voit onnitella itseäsi kesän pahimman/parhaimman korvamadon välttelystä.
Rakastan espanjaa kielenä (vaikka vähän vihaankin sen opiskelua välillä), joten välillä biisien kuuntelu jopa unohtui, kun keskityin kuuntelemaan vain tuota ihanaa espanjan lausumista. Mutta olihan tuo keikkakin hyvä. Latinopoppi on tunnetusti hyväntuulista ja lähes aina kesähittiainesta. Ei siis ole mikään ihme, että El Mismo Sol soi viime kesänä ympäri Euroopan.
 |
| Álvaro Soler |
 |
| Álvaro Soler |
Itse toivoisin naisen tuotantoon lisää Younger:n ja Hard Time:n kaltaisia nopeampia electropop-biisejä, mutta niin upea ääni tällä artistilla on, että livenä myös balladit toimivat.
Seinabo Sey nähdään muuten ensi kesän Ruisrockissa!
 |
| Seinabo Sey |
Broken Back. Tätä artistia tuli kuunneltua Eurosonic-soittolistalta ainakin kuukauden verran ennen koko reissua. Artistin soundista ja varsinkin tyylistä tulee vahvasti mieleen Milky Chance. Asteen ehkä menevämpään kuin Milky Chance. Milky Chance ehkä hieman letkeämpää ja Broken Back nopeampaa.
Tarina nimen takaa on kyllä uskomaton. Mies tarttui kitaraan ja alkoi tehdä biisejä, koska hajotti selkänsä. Mutta jos tuollaista tuontantoa tulee saikulla, niin ei se ehkä haittaa jos kerran selkänsä hajoittaa.
 |
| Broken Back |
En ole itse henkilökohtaisesti kovin suuri dj-keikkojen ystävä. Tykkään keikkojen visuaalisestakin puolesta, mutta mielestäni siihen ei riitä vaikka valot tai pyroshow:t olisivat kuinka suuret ja hienot, jos lavalla on vain tyyppi joka seisoo pöydän takana. Yleensä keikkasetti sisältää ainakin sen puolet muiden tuotantoa miksattuna.
Yksi viime vuoden suurimpia tanssihittejä oli Lost Frequencies :n kappale Are You With Me. Tämä Eurosonicissa esiintynyt dj-tuottaja onnistui hieman lämmittämään mun fiiliksiä dj-keikkoja kohtaan. Sanoin keikan jälkeen, että "suoraan sanottuna kovempi kuin Calvin Harris viime vuonna Provinssissa". Mielestäni huomattavasti mielenkiintoisemmat miksaukset kuin monilla muilla dj:llä ja lisäksi suuremmalla skaalalla valittuja kappaleita. Noin kymmenkunta remixien alkuperäisistä versioista oli varmaan julkaistu ennen tämän nuoren dj:n syntymää.
Lisäksi pakkohan suomalaisena on antaa täydet pisteet, kun settiin on eksynyt myös meidän ikioma Freestyler.
Toiset täydet pisteet on annettava dj-tuottajalle, kun lavalle tulee myös laulaja! Liian harvoin dj-keikoilla nähdään tätä, koska useat supersuositut dj:t hankkivat biiseilleen feattaamaan niin supersuosittuja laulajia, että laulajien omat keikkakiireet estävät yhteiset esiintymiset. Tällä keikalla kuitenkin Reality kuultiin oikeasti livenä.
 |
| Lost Frequencies |
And few comments in english:
Alex Vargas, best act in the festival this year! Amazing sound and presence.
Axel Flovent didn't rise up as much as I excepted, but performed after Alex Vargas so wasn't easy place to shine. Good sound though.
Honne. Nice soul vibes with soft dance beats. Almost made people dance in disc shop.
Katéa, finnish pop-artist with biggest voice from Finland for years! First single That Ain't Love gets to wait much more.
Steve 'n' Seagulls. Crazy Finns goes to Holland and play covers of hard rock and heavy metal classics with banjo?! What's not to like? Or laugh? Well, it was fun anyway!
Álvaro Soler. Quiero español! I just love spanish! And El Mismo Sol is summer hit for a reason. Nice latin pop and happy sound!
Seinabo Sey. Finally I saw full show and it really was worth it! Amazing sound and I'm waiting for her show in Ruisrock next summer.
Broken Back. A little bit of Milky Chance-vibes but not in a bad way. Story behind the name goes that he really broke his back and started to write songs while he was getting better. I'm not so sorry that he broke his back if that is the music made because of that injury!
Lost Frequencies might be the best dj-producer I've ever seen live! He was actually better than Calvin Harris last year in Provinssi. I really want to see him again!
--------------------
-Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti