maanantai 11. kesäkuuta 2018

Eurosonic Noorderslag day 3

Festarikesä painaa päälle vauhdilla, mut viimeisiä talven postauksia on vielä rästissä. Otetaanpa ne nyt pois alta, et päästään kesään käsiksi paremmin!

Kolmas päivä Eurosoniccia alkoi kuten muutkin, CoffeeCompanyssä. Vaikka edellisessä postauksessa sanoin, että rauhallinen musa ei toimi oven pielessä roikkuessa, jos ei pääse kokonaan keikkapaikalle sisään, perun puheeni heti tässä postauksessa. Kahvila oli jälleen täynnä, mutta löysin pienen nurkkapöydän aivan kahvilan toisesta päästä. Seuraavaa artistia en siis nähnyt ollenkaan, mutta miehen ihana irkkusoundi toi jotenkin mieleen elokuvan PS. I love You.

Tuo artisti oli irlantilainen David Keenan, jonka metallikielisen akkarin soundia kuuntelin itseasiassa selkä lavalle päin, katsellen sateista Groningenia. Tämä singer-songwriter kuuluu myös ehdottomasti unimusiikkilistoille!

Päivän toisesta artistista oon kirjoittanut maailman surkeimmat muistiinpanot. "Ehdottomasti kuunteluun". Enkä siis ole edes muistanut ottaa kuunteluun. Nyt kun avasin Spotifyn, ihmettelen miksen?! Heti ensimmäisestä Spotifystä löytyvästä biisistä Chelou kolahti uudelleen. Rauhallista, eteeristä, ihanaa fiilistelyä!

Päivän kolmas. Eurosonic-viikon tärkein tärppi. Jos mun pitää valita koko festareilta yks ainoa artisti, joka sun pitää kuunnella läpi, se on YUNGBLUD! 19-vuotias brittikundi, joka on jotain sellaista, mitä musamaailmasta ei oo tullut aikoihin!

Nuori mies kuvailee itse musiikkiaan hiphop-rockiksi. Yungbludin mukaan häneen ovat vaikuttaneet erityisesti rock ja hiphop, eivätkä nämä ole hänelle vain musiikkia vain erityisesti asenne. Hän sekoittelee genrejä paljon, mutta lopputulos on erittäin rock.

19-vuotiaaksi Yungbludilla on myös erittäin kantaaottavia sanoituksia. Erittäin hyvänä esimerkkinä miehen rauhallisin biisi Polygraph Eyes, joka ottaa kantaa seksuaaliseen häirintään. 19v ja kirjoittaa tällaisista asioista! Tää nuoriso on niin menossa oikeaan suuntaan jos tällaisia tulee lisää!

Ensimmäinen keikka Yungbludilta oli jo päivällä levykauppa Platossa. Ja keikka oli mieletön. MIKÄÄN, toistan MIKÄÄN artisti neljän Eurosonic-reissun aikana ei ole saanut noin mieletöntä energiaa tuohon levykauppaan. Tuon keikan aikana päätin, et ensimmäinen eturivipaikka oli näillä festareilla Yungbludin eturivissä!

Illan ensimmäisenä perjantaina löytyi tänä vuonna Provinssissa esiintyvä Superorganism. Pelkästään biisien Something for your M.I.N.D ja Everybody wants to be famous takia päätin, että keikka oli nähtävä ja bändistä oli kohistu musamedioissa paljonkin. Bändistä sai jo musan perusteella kuvan, et nyt on kyseessä jotain uutta ja erilaista, mut livenä tuli ainakin omalla kohdalla fiilis, et onko nyt jo vähän liian erilaista. Psykedeliapop oli kyl erittäin kuvaava termi, kun yritti päästä perille mitä siellä lavalla ja taustavisuaaleissa oikein tapahtui.

Musa toimii, mut täytynee tsekata Provinssissa, et oliko nyt vaan ensikertalaiselle liian vaikeaa.

Superorganism
 Koska olin päättänyt, että Yungblud on nähtävä eturivistä, jouduin skippaamaan yhden keikan, joka jälkikäteen harmittaa helvetisti. Siitä huolimatta, etten miestä ole livenä nähnyt, aion mainita hänet blogissa.

Jacob Banks. Luoja mikä ääni! Koko kevään soitetuin biisi omilla soittolistoillani on ehdottomasti tämän miehen Unknown (To You)-kappale, joka on niin upea, etten äkkiseltään keksi mitään näin upeaa balladia lähivuosilta. Jacob Banksin rouhea ääni täytyy kuunnella täysiä vastamelukuulokkeilla, sillä tuo ääni tuntuu menevän läpi kropasta. Toivon, että pääsen pian korjaamaan virheeni, että missasin tämän keikan!

Siitä huolimatta, että Jacob Banksin missaaminen harmittaa edelleen, olen myös edelleen fiiliksissä siitä, että pääsin kuin pääsinkin eturiviin Yungbludin keikalle. Yungbludilla löytyy esiintymisestään ehkä aavistuksen liikaa rockmaneereita, mutta nuori mies vetää ne niin härskisti ja röyhkeesti yli, että ne on enemmän cool, kuin häiritsevää.

Kaikesta tuosta asenteesta, energiasta, röyhkeydestä ja sekoilusta huolimatta, Yungblud on äärettömän symppis tyyppi, joka tuli keikan jälkeen jutteleen ja ottamaan kuvia yleisön kans. Ja koska povaan tästä miehestä isoa staraa, pitihän se omakin selfie käydä ottamassa.

Yungblud








Jep. Olin just noin mielissään ton keikan jälkeen.
Illan viimeinen keikka oli ehkä siistein electronisen musiikin keikka millä oon ikinä ollut. Neljän norjalaisen dj-tuottajan ryhmä Rytmeklubben toi lavalle perinteisistä Macbookeista poiketen kaikenlaista kiipparia ja rumpukonetta ja yleisön oli helpompi hahmottaa miten soudit syntyy siinä ja nyt, livenä.

Omiin muistiinpanoihin olinkin kirjottanut näin: "Jos teet electroa. Tee näin. Älä vaan seiso läppärin kans. That bass tho."

Mitä muistiinpanojen viimeiseen lauseeseen tulee, tuolla keikalla ei olis selvinnyt ilman korvatulppia, mut siitäkin huolimatta, että basso tuntui tunkeutuvan kroppaan, soundit oli mielettömät!

Jos tää ryhmä saadaan klubikeikalle Suomeen, voisin kuvitella jopa itseni paikalle tamppaamaan.

Rytmeklubben
-Tiina

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Eurosonic Noorderslag day 2

Kalenteri on kääntynyt huhtikuun puolelle ja allekirjoittaneella iski välittömästi festarikuume. Samalla muistin, et blogissa Eurosonic-sarja on vielä pahasti kesken.

Eurosonic-festareiden keikat alkava pääosin klo 20 eli hyvin iltapainotteisesti, mutta myös päivällä tapahtuu. Paikallisessa levykauppa Platossa, sekä viereisessä kahvilaketju CoffeeCompanyn kahvilassa alkaa puolilta päivin ns. varjofestari nimeltään Platosonic. Pieni osa Eurosonicissa esiintyvistä artisteista vetävät vuorotellen kummassakin liiketilassa noin 20min minikeikkoja noin 12-17 välillä. Koska Eurosonicissa artisteja ja bändejä on NIIIIIN paljon, mutta illalla tunteja niin vähän, oon joka reissulla käynyt myös Platosonicissa jotta näkisin enemmän uusia artisteja. Niin myös nyt.

Torstain ensimmäinen artisti jonka näin, oli sveitsiläinen Melissa Kassab. Hyvin folk-henkistä singer-songwriter fiilistelyä. Melissan ääni on pehmeä ja laulutapa välillä jopa enemmän puhuva kuin laulava. Tästä syystä ääni meinasi välillä jäädä vähän terävän sähkökitarasoundin jalkoihin. Levyllä toki toimii, mutta tuossa kahvilatilassa olisi vaadittu äänimieheltä enemmän tai sähkökitaran tilalle akustista.
Melissa Kassab
Koska torstai on yks Eurosonicin vilkkaimmista festaripäivistä, se näkyy myös Platosonicissa. Tästä syystä en edes lähtenyt siirtymään Platon puolelle, vaan odottelin suosiolla seuraavan keikan kahvilan puolella.

Jos joku ei vielä tiennyt, rakastan mieslaulajia, jotka laulavat hyvin falsetissa. Skottilainen Callum Beattie oli juuri tällainen. Biisit eivä ensikuulemalta jääneet täysin mieleen, mutta tuo ääni kyllä pysäytti kuuntelemaan. Jälkikäteen Spotifystä kuunnellessa omille soittolistoille on päässyt miehen We Are Stars-kappaleen akustinen versio ja kuunteluun päässyt myös ihana Some Heroes Don't Wear Capes.

Callum Beattie
Vaikka yleensä pidän särökitarasta ja kunnon räimeestä rockmusiikissa, en jostain syystä oo oikeen koskaan pitänyt tän genren tyttöbändeistä. Velvet Volume teki siihen kyllä poikkeuksen, sillä tällä kolmen sisaruksen muodostamalla bändillä oli todellakin soundi kunnossa ja niin basso- kuin kitarariffitkin niin tarttuvia, ettei voinut olla pitämättä.

Tanskalaisen Velvet Volumen kuului ehdottomasti soittaa levykauppa Platon puolella, mut tämä tarkoitti sitä, ettei bändistä saanut hämärämmässä tilassa minkäänlaista kuvaa.

Seuraavalle keikalle en päässyt tarpeeksi sisälle. Enkä siis tarkoita, ettei musiikkiin olisi päässyt sisälle, vaan kahvilan puolelle. Ulko-oven pielessä roikkuminen ei tehnyt näin rauhalliselle musiikille hyvää, sillä tämä keikka olis pitänyt nähdä lähempää ja istuen, jotta olisi päässyt tunnelmaan. Eikä sieltä oven pielestä kyllä jälleen kuvaakaan saanut.

Tämän tunnelmoinnin takana oli Raoul Vignal, ranskalainen artisti, jonka rauhallinen folk-henkinen musa toimis ehdottomasti unimusiikkilistalla. (Halusin ennen nukahtaa aina musiikkia kuunnellen, joten jätin musiikit soimaan yöksi. Tästä syystä mulla löytyy useita unimusiikkilistoja)

Näiden artistien jälkeen Platosonic oli torstain osalta ohi ja siirryin valmistautumaan illan keikkoihin. Illan ensimmäisenä oli tarjolla suomalaisväriä, sillä ihana, upeaääninen Lxandra esiintyi heti klo 20. Tammikuussa Eurosonicin aikaan Lxandralta oli julkaistu vasta kaksi kappaletta ja Eurosonicin keikka oli naisen ensimmäinen virallinen keikka. (Yks harjoituskeikka alla)

Omille soittolistoille Lxandra pääsi jo Hush Hush Baby kappaleellaan, mutta myös Flicker tuo Lxandran äänen mielettömän hyvin esiin.

Keikan ekan biisin Lxanda vei yksin pianolla säestäen, mutta loput bändin kanssa. Laulusoundi toimi niin kuiskaamalla kuin voimakkaammissa kohdissakin ja tän naisen ääni on vaan yksinkertaisesti UPEA. Lxandran uusin sinkku Dig Deep julkaistiin maaliskuussa ja se jäi myös parhaiten mieleen keikalta. Suosittelen ottamaan kuunteluun.

Kuten keskiviikon Sigrid, myös Lxandra on buukattu Flow-festivaaleille ja esiintyy siellä lauantaina Balloon 360°-stagella.

Lxandra

Seuraavalle keikalle suunnistaessa tuli poikettua yhden biisin verran myös Eurosonicin ainoalle ulkolavalle, kun Eurosonic Air-stagella esiintyi alunperin Surinamesta kotoisin oleva, nykyisin Hollannissa musiikkiuraa tekevä Jeangu Macrooy. Vaikka tänä vuonna ehdin kuunnella mieheltä vain yhden biisin, on Jeangu Macrooy maininnan arvoinen, sillä näin hänen keikkansa myös viime vuonna Noorderslagissa. Keikka oli yks mieleenpainuvimpia varsinkin aloituksen vuoksi. Jeangu starttasi keikan keskeltä yleisöä Aisa-nimisellä biisillään, jossa instrumentit säestävät laulua vasta biisin puolivälin paikkeilla.

Keikka aaltoili tunnelmasta toiseen. Jopa hieman synkästä Gold-kappaleesta välillä iloisempaa, välillä todelliseen slovaritunnelmointiin ja näistähän on täysin looginen hypätä suoraan big band souliin. Jeangu Macrooyn taustalaulajat ovat ihan mielettömät eikä heitä ole piilotettu lavan nurkkaan vaan laulavat tasavertaisina solistin vieressä molemmin puolin.

Omat suosikit Jeangu Macrooyn tuotannosta löytyvät Brave Enough EP:ltä. Jo aiemmin mainittu Gold, josta mulla on todella voimakkaat Imagine Dragons fiilikset. Saattanee johtua ID:n saman nimisestä biisistä jossa on jotain samaa fiilistä. Lisäksi Jeangun kaunis The Next One on soinut omilla soittolistoilla jo ennen 2017 Eurosoniccia.
Viime vuoden kuvaa: Jeangu Macrooy
Jeangu Macrooy
Syy miksen jäänyt pidemmäksi aikaa Jeangu Macrooyn keikalle tulee ihan suoraan Suomesta. EBBA-voittaja Alma, veti keikan myös tämän vuoden Eurosonicissa ja halusin ehdottomasti nähdä Alman keikan pitkästä aikaa ja myös sen, kuinka paljon keikka vetää väkeä nyt kun suosio on vain noussut viime vuodesta.

Ja kyllähän Alma väkeä vetää. Vaikka keikkapaikka oli hieman keskustan reunalla, oli väkeä hyvin paikalla. Alman tyyli on röyhkeä, hän kiroilee paljon lavalla, mutta myös tietää olevansa hyvä. Ja kyllähän Alma bileet osaa järjestää. Jengi oli hyvin mukana, tanssi ja lauloi messissä koko keikan.

ALMA
Jos osasi Alma järjestää bileet, nosti seuraava artisti samalla lavalla tunnelman vieläkin korkeammalle. Myöskin EBBA-gaalassa palkittu Youngr on niin käsittämätön multitalentti, ettei sitä usko, ellei näe kaveria livenä.

Youngrilla on varmaan ollut melko hankala "Minä itse"-vaihe uhmaiässä, sillä mies soittaa lavalla aivan kaiken itse. Okei joo... oli siellä muutamassa biisissä lisäksi extra kitaristi ja rumpali, mutta Youngr soittaa myös nuo soittimet ja lisäksi monia monia muita. Oon usein ollut sitä mieltä, etten jaksa katsoa dj-tuottajien keikkoja, kun lavalla on usein vaan artisti läppärin takana. Tätä ei kuitenkaan voi samaan kastiin laittaa, vaikka löytyi sieltä lavalta se läppärikin.

Vaikka tunnelma oli korkealla Youngrin keikan alusta lähtien, nousi se aivan kattoon erään biisin loppuun soitetun Daft Punk - One more time-cover fiilistelyn jälkeen. Tuon jälkeen myös lavan valot muuttuivat entistäkin hienommiksi ja sen myötä keikka visuaalisemmaksi.

Youngrin toivoisin ehdottomasti myös Suomeen keikalle!

Youngr
Illan seuraava bändi löytyi jo ennakkoon Eurosonicin Spotify-playlistilta. The Magnettes on trio Ruotsin Pajalan kunnasta josta kumpusi todella vahvat Icona Pop-fiilikset mut ehkä hieman vihaisempana ja punkimpana meininkinä. Röyhkeyttä ja asennetta The Magnettesista löytyi.

Keikka kuitenkin aaltoili aika voimakkaasti eri tunnelmien välillä ja kontrasti asennepunkpopin ja vähän folk-tunnelmaisen slovarien välillä oli hieman liian suuri ja slovarin aikaan aika paljon yleisöä poistuikin. Oma suosikkibiisini tuli onneksi ennen kuin itse siirryin seuraavalle keikalle. Killers in a Ghost Town-kappaleessa lauletaan myös suomeksi.

Illan viimeisenä oli tarjolla jälleen suomalaisväriä. Artisti, jota en ollut aiemmin nähnyt livenä, vaikka tämän nuoren miehen musaa on kuultu jo vuodesta 2012.

Isac Elliot. Teini-idoli, jota oon aina pitänyt lähinnä teinityttöjen ihailun ja kirkumisen kohteena, mutta mitä vielä: WATCH OUT! We have a superstar over here!

Eurosonic yleisö oli alkuun vähän kankeaa, mutta siihen on noilla festareilla totuttu, kun yleisö koostuu lähinnä musa-alan ammattilaisista, festarien artistikoordinaattoreista ja toimittajista. Isac Elliot lämmitti tuonkin yleisön täysin. Jos puhuin bileistä Alman ja Youngrin kohdalla, pisti Ikke vielä kovemmat bileet pystyyn ja keikan loppua kohti tanssitti ihan aikuisia äijiäkin. Ei siis todellakaan vain teinityttöjen kirkumisen kohde.

Käsittämättömintä Iken kohdalla on se, kuinka luonteva 17-vuotias jätkä voi olla lavalla. Vaikka Eurosonic-keikka oli varmasti Iken kohdalla jotain ihan muuta kuin keikat yleensä, ei hermostumisesta näkynyt merkkiäkään, vaan Ikke vitsaili lavalla mm. iästään useaan otteeseen. Keikan hauskin hetki oli seurata yleisön ilmeitä, kun kesken New Way Home-biisin Isac totesi viileästi, et "julkaisin tän biisin ku olin 12v". Ilmeet: Priceless!

Eurosonic-yleisölle epätyypilliseen tapaan tällä keikalla vaadittiin jopa kovasti encorea!

Tän keikan jälkeen täytyy sanoa, että voisin lähteä katsomaan Isac Elliottia toisenkin kerran. Toki se saattaa vaatia, et houkuttelee vaikka sukulaistytön seuraksi ja peitetarinaksi, mut ehdottomasti näkemisen arvoinen artisti!

Isac Elliot

-Tiina

tiistai 6. helmikuuta 2018

EBBA-gaala ja Eurosonic day 1

Uusi vuosi. Uudet postaukset.

Elikkäs viime vuotiset rästiin jääneet jääkööt nyt taakse ja lähdetään suoraan Hollantiin.

Neljäs Hollannin reissu starttas parin päivän lomailulla Amsterdamissa. Tarkoitus oli käyttää aika kaupungilla kiertelyyn ja kauppoihin, mutta koska Hollanti on lähinnä kiva kesäkaupunki, pakenin sadetta museoihin. Kiitos vinkistä Damissa asuvalle serkulleni Emmille, sillä en ollut edes tietoinen lempitaiteilijani Banksyn näyttelystä Amsterdamissa.






Itse festarit alkoivat tälläkin kertaa European Border Breakers Awardseilla, eli tuttavallisemmin EBBA-gaalalla. Kiitos festareilla työskentelevän kaverini, sain myös mahdollisuuden hakea lippua gaalaan ja myös sain sen!

EBBA-gaalaan ei siis myydä lippuja. Kaikki gaalaan pääsevät ovat joko kutsuvieraita tai kilpailuvoittajia. Viime vuonna EBBA-gaala muutti järjestettäväksi uudessa paikassa, joten myös harvoja festarivieraita on päässyt katsomaan gaalaa. Gaala televisioidaan ja on parempaa tv:tä kun paikalla on kunnolla yleisöä.

European Border Breakers Awards-stage @ Martiniplaza

European Border Breakers. Eli Euroopan rajojen rikkojat. Gaalassa palkitaan edellisenä vuonna oman maansa rajojen ulkopuolella menestyneitä artisteja 10 kappaletta ja lisäksi näistä artisteista palkitaan yleisön suosikki.

Tänä vuonna aivan kaikki voittaneet artistit eivät päässeet gaalaan paikalle, mutta suurin osa kuitenkin. Gaalan ensimmäinen palkittu oli ruotsalainen SKOTT.

SKOTT

Skottin jälkeen seuraavana palkittiin yksi omista EBBA-suosikeistani saksalainen Alice Merton. Alicen persoonallinen ääni jäi mieleen heti ensimmäisellä kerralla kun kuulin No Roots kappaleen. Suosittelen ottamaan varsinkin tämän biisin kuunteluun!

Alice Merton
 Lisää persoonallisen ja upean äänen omaavia artisteja heti seuraavana lisää. Belgialaisella Blancella löytyy Spotifystä vain yksi julkaistu kappele, mutta kyseinen City Lights on kyllä upea ja tuo Blancen äänen täydellisesti esiin. Oma suosikkini biisistä on kuitenkin vähemmän Spotifyssä streamattu akustinen versio. Gaalassa Blance esitti biisistä jopa vielä upeamman akustisen version jousikvartetin säestämänä. Sello ja viulut sopivat biisiin todella hyvin.


Blance
Neljäs gaalassa palkittu artisti oli brittiläinen Youngr. Youngrin musiikkiin en ehtinyt juurikaan tutustua ennen festareita, mutta jo gaalassa esitetty yksi biisi herätti kiinnostuksen. Miehen Out Of My System -biisistä löytyy Spotifystä useitakin versiota, mutta linkistä löydät sen soitetuimman. Lisää Youngrista myöhemmässä postauksessa, sillä kävin katsomassa myös artistin kokopitkän keikan.

Youngr
Seuraavana gaalassa palkittiin vasta 17-vuotias bulgarialainen Kristian Kostov kappaleellaan Beautiful Mess, jolla hän sijoittui toiseksi vuoden 2017 Euroviisuissa. Myös Kostovin gaalaesitys kappaleesta oli upea akustinen versio sellon ja pianon säestyksellä.

Kristian Kostov
Yksi EBBA-palkituista on todellakin rikkonut jo kotimaansa Norjan rajoja, sillä tämä nuori nainen valittiin brittiläisen BBC Musicin listaaman Sound of 2018 ykköseksi. BBC Music listaa vuosittain kuumimpia uusia nimiä musamaailmasta ja Sound of-listan ovat voittaneet 2000-luvulla mm. Years&Years, Sam Smith, Jessie J, Ellie Goulding ja Adele. Voidaan siis puhua tärkeästä listasta.

Tämän vuoden voittaja on siis norjalainen Sigrid. Enkä ihmettele hänen voittoa yhtään. En ollut tietoinen Sigridin musiikista ennen kuin aloin käymään Eurosonicin tämän vuoden soittolistaa Spotifystä läpi, mutta poimin hänen biisinsä nopeasti omille soittolistoille. Gaalassa kuultu Don't Kill My Vibe, pääsi omille soittolistoille välittömästi.


Sigrid
Omiin suosikkeihin tanskalaisista artisteista kuuluu MØ ja todella vahvat MØ-vibat ainakin itselleni tuli niin ikään tanskalaisesta Off Bloom:sta. Tanssittavaa electropoppia persoonallisella soundilla. Gaalassa kuultiin Love To Hate It, mutta omiin suosituksiin Off Bloomilta kuuluu Shut Up And Let Me Walk.

En tiedä mitä kuville tapahtui Off Bloomin kohdalla, mut hyvin blurria lopputulosta. Sen verran näkee kuitenkin, että hyvin mielenkiintoiset asuvalinnat oli bändin jäsenillä. En yleensä kommentoi artistien vaatetusta, ellei päällä oo jotain niin siistiä et haluisin vaatteen itse, mutta Off Bloomin tapauksessa vähän tekee mieli kommentoida. Bändin jätkät näytti siltä et unohtui jättää takit narikkaan ennen lavalle tuloa, kun taas vokalistilla oli korkkareihin yhdeistetty lököverkkarit ja lisäksi pelkät rintsikat. Mutta koska miksi ei?



Off Bloom

Viimeinen gaalassa paikan päällä olleista palkituista artisteista oli Suomen oma Alma! Postasin viime vuonna Alman Eurosonic-keikan jälkeen facebookkiini, että Alma on ensi vuoden EBBA-voittaja ja oikeassa olinkin. Alma veti jo tammikuussa 2017 yhden Eurosonicin isoimmista keikkapaikoista täyteen yleisöä ja yleisö oli hyvinkin messissä. Lisäksi onhan Alman biisit soineet ympäri Eurooppaa radioissa.

Lisää Almasta vielä myöhemmin, sillä myös häneltä kävin katsomassa (jälleen) kokopitkän keikan.



Alma
Yllä mainittujen artistien lisäksi gaalassa palkittiin ranskalainen The Blaze sekä portugalilainen Euroviisuvoittaja Salvador Sobral, jotka eivät kuitenkaan olleet paikalla gaalassa.

Itse ajattelin että yleisöäänestyksen voitto kamppailtaisiin Alman sekä Sigridin välillä, mutta omaksi yllätyksekseni yleisön EBBAn sai Kristian Kostov.

Gaalan jälkeen suuntasin Stadsschouwburgiin (yrittäkääpä lausua), sillä kaks illan kovinta keikkaa oli alkamassa siellä peräkkäin. Ensin ihana ihana ruotsalainen Miriam Bryant, joka muuten esiintyi viime vuonna Oulun Qstockissa! Jos missasit keikan, missasit paljon!

Jos vielä blogia lukiessa ei ole käynyt ilmi, pidän erittäin paljon persoonallisen soundin omaavista naisartisteista ja siitä, että artistin soundin tunnistaa. Miriam Bryant kuuluu juuri näihin naisartisteihin ja varsinkin livenä soundi toimii. Ehdottomasti suosittelen ottamaan kuunteluun Miriamin soitetuimman englanninkielisen biisin Black Car.

Miriam Bryant

Toinen illan keikoista oli jo EBBA-gaalassa nähty Sigrid. Tältä Sound of 2018-voittajalta oli ehdottomasti nähtävä myös kokopitkä keikka. Sigrid on buukattu tänä vuonna myös Flow-festareille, joten hänet on mahdollista nähdä myös Suomessa. Jos siis suuntaat Flowhun, tarkasta tämä!

Lavalla Sigrid vaikutti siltä kiltiltä ja sympaattiselta naapurin tytöltä jonka kaikki tietää. Sellainen, jonka hyväntuulisuus tarttuu muihinkin. Ja siihen kun lisää faktan, että settilistassa on hittiä hitin perään, vaikka artistin ensimmäinen sinkku julkaistiin vasta viime vuonna, voi sanoa paketin olevan valmis!

Jos haluat ottaa Sigridiltä kuunteluun vain yhden biisin, valitse joko ylempänä mainittu Don't Kill My Vibe tai neidon uusin sinkku Strangers

Sigrid
Sigridin jälkeen ensimmäinen festaripäivä oli omalta kohdalta ohi. Gaala + 2 keikkaa sai tällä kertaa riittää, kun kolme festaripäivää oli vielä edessä.

-Tiina