Eurosonic Noorderslag day 3

Kolmas päivä alkoi jälleen "aamu"kahvilla CoffeeCompanyssä. Kolmannen päivän Platosonicin artisteista en ollut ehtinyt etsiä mitään ennakotietoa, joten varmuudella uutta musaa oli tulossa.

Ensimmäisenä CoffeeCompanyn lavalta löytyi unkarilainen Apey. Eurosonicin app:ssa miestä oli verrattu mm. Neil Youngiin sekä Bob Dylaniin, mut itse löysin enemmän fiiliksiä Chris Cornellin soolo materiaalista sekä vanhasta Bon Jovista. Vaikka kahvilakeikka oli lyhyt, yleisö tuntui diggailevan Apeyta kovasti. Viimeisen biisin kohdalla artisti kysyi "Should I play a soft song or just rock out" saaden yleisöltä vastaukseksi yhteen ääneen huudetun "Rock out!"

Toisena kahvilassa ruotsalaista ViVii:tä. Rauhallista, eteeristä, unenomaista poppia. Ja koska yhtye tulee Ruotsista, valehtelisin jos väittäisin, että yllätyin kuinka hyvältä biisit kuulosti. Ehdottomasti kuuntelulistalle.

Seuraavaksi siirryin levykauppa Platon puolelle. Koska ennakkotietoa päivän artisteista ei ollut, jokaista artistia ja bändiä lähti kuuntelemaan aika avoimin mielin, mut tällä kertaa se oli ehkä virhe. Lavan valot olivat pimeänä ja lava täytetty savulla. Mitään ei siis nähnyt ja se mitä kuuli, ei varsinaisesti ollut biisejä, vaan jonkinlaista äänimaisemaa instumenteilla soitettuna. MDC III ei siis ollut ihan mun pala kakkua.

Paluu kahvilan puolelle oli siis kolmannelle festaripäivälle parempi ratkaisu. Kahvilan seuraava yhtye Portland veti päivällä akustista keikkaa, mutta jälkikäteen Spotifystä kuunneltuna ei levyversioihinkaan liikaa tuontantoa ollut lisätty. Portland kuulosti, varsinkin akustisena, juuri siltä mitä hitaina sunnuntai aamuina kuuntelisin. (Jos mulla joskus olis sellasia, mut ehkä on aika alkaa kasata soittolistaa niiden varalle)

Viimeisenä päivän keikoista jäin jälleen kahvilan puolelle katsomaan brittikaksikko Ferris & Sylvesteriä. Jotenkin omaan makuun ehkä liian country-vaikutteista, mutta Hollannissa country jostain syystä suositumpaa kuin muualla Euroopassa. Yks duon biiseistä jäi pyörimään mieleeni, mutta ainakaan vielä en sitä Spotifystä onnistunut löytämään. Täytyy siis kirjoittaa tänne muistiin, jotta muistaa tsekata myöhemmin oliko se vain vielä julkaisematon

Ferris & Sylvester

Jälleen kerran Hollannin reissulla musiikkiblogini muuttuu pieneksi hetkeksi ruokablogiksi, sillä jo kahdesti aiemminkin blogissani mainittu De Betere Tijden-ravintola oli jälleen pakko käydä kokemassa. Tällä kertaa varasin itselleni jopa ennakkoon pöydän, että varmasti pääsen kyseiseen ravintolaan syömään. Viime vuoden tapaan tuli valittua Chef's menu, jonka ruokalajit olivat täysin yllätyksiä siihen saakka, kunnes ne tuotiin pöytään. En vieläkään tiedä mitä kaikkea eilen söin, sillä vaikka kaikki tuodessa esiteltiinkin, ei oma englanninkielinen ruokasanavarasto ole niin laaja, että olisin kaiken ymmärtänyt. Joka tapauksessa, kaikki mitä söin oli aivan tajuttoman hyvää ja tuo neljän ruokalajin menu maksoi vain 36,50! (ps. alla olevia kuvia on 5 koska alkukeitto oli extraa)

Jos siis ikinä eksyt Groningeniin, tätä ravintolaa suosittelen!

Ilta aloitettiin jälleen kerran särökitarahommilla. Tanskalainen The Entrepreneurs oli päivän artistien tapaan mulle tuntematon ennalta, mut keikka oli sopivasti matkan varrella ravintolasta seuraavalle keikkapaikalle. Jälleen kerran vaikea vertailla, mut keikan aikana mielessä kävi mm. myöskin tanskalainen Mew sekä suomalainen Dallas Kalevala.

The Entrepreneurs

Ennakkoon yksi eniten odottamistani artisteista oli Bülow, sillä omille soittolistoilleni on päätynyt jo useampi kappale vaikka Bülow:lla on julkaisuja vain muutaman singlen ja EP:n verran. Myös julkaisemattomat kuulostivat keikalla erittäin hyviltä biiseiltä, mutta itse livelaulaminen jätti kyllä hieman kylmäksi. Taustanauhoihin oli tungettu sen verran monta lauluraitaa, että livelaulamisestä jäi kyllä epäselvyyksiä. Varmuus siitä, että mikrofoni oli päällä, saatiin lähinnä välispiikeistä ja muutamasta huudahduksesta, muuten valitettavan iso osa tuntui tulevan taustalta. Harmi kyllä, sillä odotukset Bülow:ta kohtaan oli korkealla. Odotan silti mielenkiinnolla lisää materiaalia tältä artistilta.

Bülow

Jälleen kerran Huize Maas tuntui olevan keikkapaikkana illan suosituimpia ja seuraavalle keikalle joutui oikeasti jonottamaan. Tulin ovelle puoli tuntia ennen keikan alkua ja hetken ehdin jo uskoa etten tule mahtumaan sisään koko keikalle. Onneksi jono liikkui yllättävän nopeasti ja pääsin näkemään alusta asti kun keikkaa aloitteli MME Talent Awardsin Hiphop/Rap-kategoriassa palkittu Blackwave. Oon joskus ennenkin maininnut blogissa, mutta arvostan h**vetisti kun hiphop/rap artistin taustalla on oikea bändi. Blackwaven taustalla ollut bändi oli erittäin groovaava ja sopi kaksikon taustalle erittäin hyvin saksofoneineen ja trumpetteineen. Jos vain yhden biisin kuuntelet tältä bändiltä, ota ehdottomasti haltuun Elusive.

Blackwave.

Koska Huize Maas oli jälleen täynnä ja ulkona jono ei tuntunut lyhentyvän, en lähtenyt välissä muille keikoille, sillä alle tunnin päästä oli aloittamassa samalla lavalla BBC Radio 1 Sound of 2019-listauksen voittanut Octavian. Vielä vuosi sitten tämä tulevaisuuden lupaus eli pennittömänä kadulla ja nyt hänestä ennustetaan yhtä 2019 isointa nimeä Britannian tulokkaissa.

En ehtinyt hirveesti Octaviania kuunnella ennakkoon, mutta luotto Sound of 2019-listaukseen oli vahva, siitäkin huolimatta että ns. "nyky"rap tai trap ei kuulu välttämättä omalle suosikkilistalle. Octavianin keikalla bassot vetelivät niin matalilla taajuuksilla ja kovalla volymella, ettei meinannut korvatulpissa filtterit riittää, mut olin erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka monipuolista ja tanssittavaa meininki oli.

En tiedä onko mies onnistunut keräämään jo erittäin vankan fanijoukon, vai oliko mukana tullut oma hype crew, mutta eturiviin bileet pisti pystyyn selkeästi ennakkoon kasattu ryhmä. Eikä siinä, oli itse kasattu ryhmä tai ei, kyllähän bileet keikalla on aina plussaa.

Illan ja festarien viimeiseksi keikaksi jäi jo päivällä kuullun Apeyn toinen projekti, metalliyhtye Apey & the Pea. Täytyy kyllä sanoa, et kun keikka lähti käyntiin ensimmäiset kaks biisiä meni naureskellessa sitä, miten laajalla musiikkimaulla voi päätyä tunnelmasta toiseen ihan muutamissa minuuteissa. Hyppäys Octavianin musiikista Apey & the Peahan oli, no, valtava.

Kerrankin voi Eurosonicista palatessa kuitenkin sanoa, et on tuliaisia myös vähän raskaammasta musiikista diggaaville, sillä Apey & the Pea kuulosti kyllä erittäin hyvältä ja livekunto oli kova. Pakko myös todeta se, että nykyteknologia antaa soittajille kyllä mahtavasti vapauksia live-esityksiin kun bändin laulajakitaristi kävi mm. vetämässä kitarasoolon yleisön joukosta kun ei ollut piuhaa tiellä.

Apey & the Pea

Kerrankin keikat tuli purettua blogiin heti seuraavana päivänä keikasta. Toki varmasti jotain jäi myös sanomatta kun ei kerennyt kaikkea fiilistellä, mut onpahan nyt jokainen keikkapäivä blogissa ennen kuin juna starttaa Groningenista kotimatkalle!

Eurosonic Noorderslag day 2

Kuten jo aiempina vuosina on tullut mainittua, viralliset Eurosonic-keikat alkavat vasta illalla klo 20 ja yli 300:n artistin näkeminen neljään päivään klo 20-02 välille on mahdotonta. Tästä syystä oon ollut kiitollinen joka vuosi Eurosonicin ns. "varjofestareista" eli Platosonicista, jotka järjestetään päivällä noin 12-17 paikallisessa levykauppa Platossa ja viereisessä CoffeeCompany-kahvilassa.

Myös tänä vuonna suuntasin Platosoniciin hyvissä ajoin heti 12 jälkeen. Edellisenä iltana väsymyksen takia väliin jäänyt Iris Gold lopetteli Platossa keikkaansa kun saavuin perille. Pääsin kuuntelemaan vajaat 2 viimeistä biisiä ja nyt kyllä harmittaa, että illan keikka jäi väliin. Sen verran upea laulajadiiva lavalla esiintyi mielettömän hienon bändin kanssa.Trumpetista extrapisteet bändille!

Vaikka väkeä ei vielä erityisen paljon ollut ja sisään Platoon mahtui helposti, sai Iris Gold helposti yleisön mukaan ja jopa sellainen ihme nähtiin, että artisti sai Plato-yleisön kädet ylös musiikin tahtiin.

Seuraavana siirryin CoffeeCompanyn puolelle, sillä aamukahvi oli vielä saamatta. Vaikka pääasiallinen tavoite oli saada kahvia ja jotain syötävää, ei taustalla esiintynyt Kawala jäänyt huomaamatta ja heidän musiikkinsa täytyy ottaa ehdottomasti kuunteluun kun pääsee kotiin. Kivaa ja menevää meininkiä ja vähän samaa vibaa kuin Mumford & Sonsilla tai Of Monsters & Menillä.

Kawalan jälkeen takaisin Platoon. Seuraava bändi olikin loistava esimerkki siitä, kuinka voit tulla levykauppaan sellaisen bändin keikalle josta et tiedä yhtään mitään, mut bändi vie sut silti heti alusta asti sellaiseen tunnelmaan ku oisit fiilistelly bändiä jo pitkään. Itävaltalainen Molly veti Platossa akustisen keikan, joten se mitä Spotifystä kämpille päästyä löysi, oli toki hieman erilaista ja jälkikäteen todettuna tykkäsin jopa akustisen keikan tyylistä enemmän, sillä levyversioihin oli tuotannollista puolta tuupattu ehkä hieman joka liikaa. Rauhallista, unenomaista fiilistelyä joka tapauksessa.

Molly

 Mollyn jälkeen siirryin CoffeeCompanyn puolelle odottelemaan jo seuraavan esiintyjän jälkeistä esiintyjää, tavoitteena löytää istumapaikka ennen ku tuo jälkimmäinen artisti aloittaisi. Italialainen Violetta Zironi aloitti keikkansa ilman spiikkejä ja ilman taustoja hiljentäen kahvilan yleisön välittömästi upealla äänellään. Vain neljän tai viiden biisin setissä Zironilla oli mukana 2 vielä julkaisematonta biisiä, mutta biisit olivat hyvinkin linjassa toisiinsa ja keikka oli ehyt kokonaisuus. Jostain italialaisista melankolisista melodioista kaivoin itselleni vanhan suomi-iskelmän fiiliksen biisissä One More Goodbye. Löytääkö muut tän fiiliksen vai oonko yksin tän kans?

Yksi ennakkokuuntelujen perusteella odotetuimmista Eurosonic-artisteista oli saksalainen Eli. Tän miehen musiikissa on niin vahvat Ed Sheeran vibat, että kun ujutin Elin biisejä työpaikan soittolistalle, huomasin kesken työpäivän kuvittelevani et kuuntelen Ed Sheerania. Varsinkin Gone Girl menis Sheeranin settilistaan niin helposti, etten itsekään huomaisi jos vetäisi coverin tästä.

Vaikka itseänikin ärsyttää vertailla artisteja toisiinsa, kuvaillessa uusia artisteja se on usein välttämätöntä, jotta lukija/kuulija saa nopeammin kiinni mistä puhutaan. Elin tapauksessa kuitenkin mennään niin samassa genressä ja tyylissä Sheeranin kanssa, että mietityttää tuleeko se olemaan Elin uralle hyödyksi vai haitaksi. Toisaalta Sheeran onnistuu myymään kaks lentokentällistä täyteen väkeä jopa Suomessa, joten singer-songwriter meininki taitaa olla niin pinnalla, että vetää mukanaan myös Elin.

Eli on julkaissut vasta 3 biisiä Spotifyssä, mutta soitetuimmalla niistä, Change Your Mind- kappaleella striimejä on jo lähes 42 miljoona. Jos siis fiilistelet Ed Sheerania, voin suositella näitä kolmea jo julkaistua kappaletta. Keikalla kuullut julkaisemattomat kuulosti myös niin hyvältä, että odotan innolla uusia julkistuksia.

Eli

Loput päivän keikoista tuli katseltua levykauppa Platon puolella. Jo edellisen illan Fangclubin keikalla totesin särökitaravetoisen alternative rockin tekevän paluuta. Jatkoa saatiin Platossa kun hollantilainen EUT aloitteli keikkaansa. Jotenkin tän pitkän electronisen ja räpin täyteisen musiikkikauden jälkeen särökitara kuulostaa yllättävän freshiltä. Vaihtoehtorock naislaulajalla nosti vähkisin pintään vähän Paramore-fibaa, vaikka EUT ei missään nimessä ollutkaan verrattavissa Paramoreen. Pakko myöntää et pitkästä aikaa naislaulaja rock-puolella toimi myös minulle.

Seuraava bändi jäi mieleen jo ensikuuntelulla Spotifystä, mut sillon jäi vielä vähän epävarmuus siitä pidinkö bändistä vai oliko siinä jopa vähän jotain ärsyttävää. Kuitenkin keskiviikkoiltana Mahalian keikkaa odotellessa Stadsschouwburgissa oli pakko käyttää Soundhoundia kun Face Behind Her Cigarette lähti soimaan dj:n toimesta.

Boy Azoogan keikka lähti hieman laiskasti liikkeelle, mut jo toisessa biisissä kuultiin menevämpää riffittelyä. Säröt oli käännetty jopa edellistäkin bändiä kovemmalle, joten särökitaran paluusta ei ole siis yhtään perusteetonta puhua. Boy Azoogan kohdalla en löydä oikeen mitään bändiä johon vertaisin, mutta jostain syystä keikan päättyessä päässäni soi Jet-yhtyeen klassikko Are You Gonna Be My Girl.

Ja sitten... puhuiko joku särökitarasta? Seuraava bändi ei todellakaan lähtenyt laiskasti, vaan säröiset riffit tuutattiin suoraan yleisöön heti ensimmäisestä tahdista. Fontaines D.C. löi voluumit kaakkoon ja säröt täysille niin, ettei yleisössä jäänyt epäselväksi alkoiko keikka vai ei.

Vaikka särökitaran ystävä olenkin ja bändin soittaminen kuulosti hyvältä, laulusta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Oon tottunut kuuntelemaan bändejä, joilla kaiken sen särön ja melun taakse on kuitenkin piilotettu kauniit laulumelodiat. Tätä Fontaines D.C.:n kohdalla ei kuultu vaan genreltään se oli jotain ihan muuta. Bändin illan keikka kuullaan kuitenkin Verassa, joka on mielestäni kaupungin parhaita rokkiluolia, joten uskon klubikeikan toimivan levykauppakeikkaa paremmin tämän bändin kohdalla.

Illan keikkojen osalta alkoi jälleen arpominen. Mitä keikkoja jättää väliin päällekkäisyyksien vuoksi ja voisiko nähdä enemmän jos katsoisi osalta bändeistä vain osan keikkaa?

Aloitin illan Adam Naasilla, mutta vain muutaman biisin verran. Jotenkin Adam Naas muistuttaa mua Alex Vargasista jonka löysin Eurosonicista muutama vuosi sitten, vaikka livenä olikin hyvin erilainen laulaja. Adam Naas kuuluu niihin laulajiin joilla on ääni, joka ei paljon muuta instrumenttia taustalle kaipaa kuin hieman kaikua mikrofoniin. Vaikka falsetissa lauletut niekut ja koruilut olivat erittäin taitavasti laulettuja, omasta mielestäni Adam Naasin ääni soi kauneimmillaan matalammalla.

Ehdottomasti olisi voinut kuunnella Adam Naasia täyspitkän keikan verran, mutta pakkohan se oli lähtä katsomaan kun kotikylän pojat olivat tulleet Eurosoniciin.

Oulun oma Blind Channel oli siis yksi tämän vuoden suomalaisedustuksia Eurosonicissa. Keikkapaikkana oli mulle uus stage Eurosonicissa, joten meni hetki hakiessa. Porukkaa oli hyvin paikalla, sillä piti tehdä duunia päästäkseen eturiviin ottamaan muutama kuva.

Jätkät veti kyl erittäin energisen keikan ja yritys oli kova saada yleisöä mukaan bailaamaan. Siinä onnistuminen jäi toki vajaaksi, mut ei siksi että jätkiltä ois energiaa puuttunut. Eurosonic yleisö on Eurosonic yleisö. Siitä täytyy nostaa hattua, et energia Blind Channelilla ei laskenut hetkeksikään vaikkei yleisö ollutkaan samalla tavalla mukana mihin Oulun pojat ovat varmasti tottuneet.

Blind Channel

Seuraava keikkapaikka oli onneksi ihan vieressä sillä jonoa oli sen verran, että seuraava keikka ehti alkaa ennen ku olin sisällä. Huize Maas on yks Eurosonicin selvästi suosituimpia keikkapaikkoja paikalliselle yleisölle. Ja juuri kun hetkeä aikaisemmin arvostelin Eurosonic-yleisöä Blind Channelin keikalla sveitsiläinen Crimer muistuttaa mua siitä, mikä musiikki tuntuu kolisevan pohjoisen rannikkoeuroopan väkeen kuin häkä. Hollannissa ja kuulemma myös Belgiassa synapoppi tai tarkemmin jopa Dreampop saa jengin keikoilla bailaamaan aivan täysillä. Ja tämän näyttää aiheuttavan myös Crimer. Jengi bailaa aivan täysillä ja saa jopa artistin itsensä hyppäämään yleisön joukkoon tanssimaan keikan loppupuolella. Itselle Crimerin musiikki aiheuttaa todella voimakkaat Depeche Mode fibat mahtipontisilla synapop-sävelillään. Ainakin kappaleet Brotherlove sekä Hours pääsevät omille soittolistoille.

Vaikka Boy Azoogan keikan näinkin jo päivällä, aikataulullisesti tuli järkevämmäksi jäädä katsomaan keikka myös illalla, sillä Huize Maasiin takaisin pääseminen myöhemmin illalla olisi todennäköisesti ollut mahdotonta. Toisaalta hyvä että jäinkin, sillä vasta illan keikalla huomasin, et bändillä löytyi mahtavia bassoriffejä!

Koska Boy Azoogan jälkeen oli vielä muutama esitys ennen odottamaani Sea Girlsiä, tuli sit katsottua samalla keikkapaikalla myös Gerry Cinnamon. Yleisö tuntui diggaavan, mut en tiedä oliko omaa turnausväsymystä jo vai mitä, mut ei ainakaan näin ensikuuntelulla ollut mun pala kakkua.

Illan viimeisenä jäin siis odottamaan BBC Radio 1 Sound of 2019 listalle valittua brittiyhtye Sea Girlsiä. Onneksi jäinkin. Väsymyksestä huolimatta tää bändi toimi. Olin kuulevani jotain The Killerssistä Bastilleen sekä Franz Ferdinandiin, joten tiedän heti useamman jolle suositella tätä bändiä kuunteluun ja omille soittolistoille päätyy varmasti useampikin biisi.

Sea Girls

Eurosonic Noorderslag day 1.

Kämpiltä lähtiessäni en ollut vielä päättänyt mihin suunnata. MME Talent Awards houkutteli, koska kiinnosti miten tapahtuma eroaa aiemmasta EBBA-gaalasta, mutta toisaalta Fangclub kuulosti koko ajan paremmalta Spotifystä.

Pyörän selkään noustessa en ollut vielä osannut päättää, mutta matkalla ärsyttävä tihkusade teki päätöksen mun puolesta. Gaala oli kauempana, joten keikoille. Koska ennen Fangclubia samalla lavalla soitti omaan aikatauluun merkitty Linn Koch-Emmery, suuntasin keikkapaikalle... kuullakseni viimeiset tahdit kyseisen bändin viimeiseltä biisistä.
No ei mennyt putkeen se.

Tässä vaiheessa ois toki ehtinyt vielä gaalaan, mut toisaalta olin jo Fangclubin keikkapaikalla joten päädyin puolen tunnin odotteluun kun ei viereisiltä keikkapaikoilta nopeasti löytynyt katsottavaa.

Näin jälkikäteen voinkin sitten kiittää laiskuuttani. Kun kuulin Fangclubia YleX:n Uuden musiikin rockshowssa, Teppo Vapaus kuvaili tätä grungen uudeksi tulemiseksi Brittien saarilta. Kun tämä irkkubändi sitten asteli lavalle, mietin kuinka oikeassa Teppo Vapaus olikaan. Laulaja polkkamittaisessa blondissa tukassaan 5cm tummalla tyvikasvulla ja rumpali pitkässä, tummassa, hieman luonnonkiharassa tukassaan olivat kuin inkarnaatio Nirvanasta (toki Grohl elää, joten inkarnaatio jotenkin väärä termi). Grungevertaus ei toki rajoittunut vaan jätkien ulkonäköön, vaan mielestäni bändin biisejä vois helposti heittää samalle soittolistalle 90-luvun legendojen kanssa. Kaverilleni totesin bändiä suositellessani, ettei näin lähelle grungea ole 2000-luvulla päästy.

Keikka oli energinen siitäkin huolimatta, että vaikka Eurosonic-yleisöksi yleisö oli hyvin mukana ja fiilisteli täysiä, ei Eurosonic-yleisö ole verrattavissa klubi- tai normi festarikeikkojen yleisöön. Toivottavasti suomalaisia festaripromoottoreita oli paikalla, sillä mielellään näkisin tämän yhtyeen Suomessa ensi kesänä. (Erityisesti toiveet Qstockin ja Provinssin suuntaan, sillä heidän jo julkisettuun kattaukseen tää sopis täydellisesti)

En tiedä oliko tarkotuksellinen keikan loppuraita, vai tuliko vaan äänimiehen valintana, mutta bändin astellessa ulos lavalta Weezerin Say it ain't so -kappaleen tahtiin tajusin olleeni aikamatkalla 90-luvulle koko keikan ajan, mutta hyvällä, uudella ja erilaisella tavalla.

Kuvat tältä reissulta valitettavasti kännykkätasoa:

Fangclub

Keikan loppuessa jäin selailemaan aikataulua, sillä seuraavaan must see -artistiin oli vielä yli tunti aikaa. Jos Fangclub kuljetti mut aikamatkalle 90-luvun Seattleen, en tiedä mihin heidän jälkeen samalle lavalle noussut PowerSolo oikeen vei. Kun lähdin kotoani uuden musiikin festareille, tää ei varsinaisesti ollut sitä mitä kuvittelin löytäväni.

Jos bändillä on biisi nimeltään Boom Babba Do Ba Dabba, voisi äkkiseltään kuvitella et lavalle ei mikään dj-tuottaja ole tulossa, eikä tullutkaan. En tiedä onko väärin sanottu, mut lavalle nousseita henkilöitä omastani mielestäni kuvasti sanat "vanhan liiton rock'n'roll". Ei ehkä oma genreni, mutta jotenki hyvä fiilis siitä tuli, et tää genre edelleen elää ja voi hyvin. Kaikessa tässä tämän päivän musiikin koneellistumisessa on kuitenkin jotenkin virkistävää nähdä tällaista meininkiä!

POWERSOLO

Jotta varmasti ehtisin sisään seuraavalle keikalle, jätin kuitenkin Powersolon keikan kesken ja suuntasin Stadsschouwburgiin, joka on yksi Eurosonicin upeimmista lavoista. Kyseisellä lavalla aloitti seuraavaksi upea brittiläinen Mahalia.

Pirteä ja iloinen ja uskomattoman hienolla äänellä varustettu Mahalia sopi tuonne lavalle täydellisesti. Taustojen lisäksi laulajan mukana lavalla oli vain basisti, mutta setti toimi täysin. Saatoin jopa kommentoida Mahalian olevan ärsyttävän lahjakas laulaja, kun hän esitti kappaleensa Back Up Plan täysin ilman mitään taustoja. Vaikka oma laulutunneilla käynti on opettanut, että kaikenmaailman korut, niekut ja kikkailut laulaessa voi olla liikaa, jos sen tekee niin lahjakkaasti kuin Mahalia, sallin sen täysin.

Lisäksi Mahalian kappaleet ja tapa esiintyä on jotenkin ihanan kerronnallista. Kuin katsoisi musikaalielokuvaa jossa kappaleet on täydellisesti kirjoitettu dialogiksi tai kuin hän kertoisi tarinaa edessä oleville ihmisille tuosta noin vain laulamalla.

Mahalia

Eurosonic Noorderslag 2019 ennakko

Jälleen kerran hiljaiseloa viettänyt blogini aktivoituu Hollannin ansiosta. Tällä kertaa jopa niinkin ajankohtaisesti, että läppäri on mukana ja tämän postauksen kirjoitan jo ennen kuin ensimmäistäkään artistia on nähty. Leikitään siis "oikeaa" bloggaajaa hetki.

Jälleen kerran valmistautuminen Eurosonic-festareille jäi viimetippaan joulun kiireiden kanssa ja koska festareilla on noin 350 esitystä, on hieman hankala ottaa kaikkea haltuun kahdessa viikossa tammikuun alusta.

Onneksi on olemassa uskottavia musamedioita jotka tekee duunin tavallaan mun puolesta. Britannian BBC Radio 1 julkaisi jälleen vuoden alkuun oman Sound of 2019 listansa, jolta jälleen kerran nähdään useita artisteja myös Eurosonicissa. Tuolta listalta oli helppo poimia ne "näistä todellakin kuullaan vielä"-artistit omalle aikataululle. Jos kiinnostaa, ketä brittiläiset veikkaavat vuoden tulokkaiksi, klikkaa tästä.

Tänä vuonna tapahtumat Eurosonicin yhteydessä on uudistuneet eikä aikaisemmilta vuosilta tuttua European Border Breakers Awardsia, tuttavallisemmin EBBA-gaalaa järjestetä, vaan tilalla järjestetään The Mucis Moves Europe Talent Awards (MME Talent Awards) (Kyllä toi on oikee nimi, en keksinyt itse). Onnistuin haalimaan lipun kyseiseen European Music Awars Nightiin (Kyllä, oikeesti tuolla nimellä se lippu tuli sähköpostiin), mutta tällä hetkellä kirjoittaessani pohdin vielä lähteäkö gaalaileen vai keikoille. Muutama päivä sitten spottasin ESNS-soittolistalta, että viime viikolla YleX:n Uuden musiikin rockshowsta löytämäni Fangclub esiintyy näillä festareilla ja juuri samaan aikaan gaalan kanssa, joten päätös tulee olemaan hankala.

Myös suomalaista väriä nähdään jälleen Eurosonic-festareilla, kun jo viime vuonna festareilla esiintynyt Lxandra pokkaa palkinnon MME Talent Awardsissa ja lisäksi suomalaiset Mio, Battle Beast, The Holy ja Oulun oma Blind Channel esiintyvät Groningenissa.

Seuraavaksi vaatteiden vaihtoon ja rannekkeen hakuun. Huomenna blogissa lisää!