maanantai 11. kesäkuuta 2018

Eurosonic Noorderslag day 3

Festarikesä painaa päälle vauhdilla, mut viimeisiä talven postauksia on vielä rästissä. Otetaanpa ne nyt pois alta, et päästään kesään käsiksi paremmin!

Kolmas päivä Eurosoniccia alkoi kuten muutkin, CoffeeCompanyssä. Vaikka edellisessä postauksessa sanoin, että rauhallinen musa ei toimi oven pielessä roikkuessa, jos ei pääse kokonaan keikkapaikalle sisään, perun puheeni heti tässä postauksessa. Kahvila oli jälleen täynnä, mutta löysin pienen nurkkapöydän aivan kahvilan toisesta päästä. Seuraavaa artistia en siis nähnyt ollenkaan, mutta miehen ihana irkkusoundi toi jotenkin mieleen elokuvan PS. I love You.

Tuo artisti oli irlantilainen David Keenan, jonka metallikielisen akkarin soundia kuuntelin itseasiassa selkä lavalle päin, katsellen sateista Groningenia. Tämä singer-songwriter kuuluu myös ehdottomasti unimusiikkilistoille!

Päivän toisesta artistista oon kirjoittanut maailman surkeimmat muistiinpanot. "Ehdottomasti kuunteluun". Enkä siis ole edes muistanut ottaa kuunteluun. Nyt kun avasin Spotifyn, ihmettelen miksen?! Heti ensimmäisestä Spotifystä löytyvästä biisistä Chelou kolahti uudelleen. Rauhallista, eteeristä, ihanaa fiilistelyä!

Päivän kolmas. Eurosonic-viikon tärkein tärppi. Jos mun pitää valita koko festareilta yks ainoa artisti, joka sun pitää kuunnella läpi, se on YUNGBLUD! 19-vuotias brittikundi, joka on jotain sellaista, mitä musamaailmasta ei oo tullut aikoihin!

Nuori mies kuvailee itse musiikkiaan hiphop-rockiksi. Yungbludin mukaan häneen ovat vaikuttaneet erityisesti rock ja hiphop, eivätkä nämä ole hänelle vain musiikkia vain erityisesti asenne. Hän sekoittelee genrejä paljon, mutta lopputulos on erittäin rock.

19-vuotiaaksi Yungbludilla on myös erittäin kantaaottavia sanoituksia. Erittäin hyvänä esimerkkinä miehen rauhallisin biisi Polygraph Eyes, joka ottaa kantaa seksuaaliseen häirintään. 19v ja kirjoittaa tällaisista asioista! Tää nuoriso on niin menossa oikeaan suuntaan jos tällaisia tulee lisää!

Ensimmäinen keikka Yungbludilta oli jo päivällä levykauppa Platossa. Ja keikka oli mieletön. MIKÄÄN, toistan MIKÄÄN artisti neljän Eurosonic-reissun aikana ei ole saanut noin mieletöntä energiaa tuohon levykauppaan. Tuon keikan aikana päätin, et ensimmäinen eturivipaikka oli näillä festareilla Yungbludin eturivissä!

Illan ensimmäisenä perjantaina löytyi tänä vuonna Provinssissa esiintyvä Superorganism. Pelkästään biisien Something for your M.I.N.D ja Everybody wants to be famous takia päätin, että keikka oli nähtävä ja bändistä oli kohistu musamedioissa paljonkin. Bändistä sai jo musan perusteella kuvan, et nyt on kyseessä jotain uutta ja erilaista, mut livenä tuli ainakin omalla kohdalla fiilis, et onko nyt jo vähän liian erilaista. Psykedeliapop oli kyl erittäin kuvaava termi, kun yritti päästä perille mitä siellä lavalla ja taustavisuaaleissa oikein tapahtui.

Musa toimii, mut täytynee tsekata Provinssissa, et oliko nyt vaan ensikertalaiselle liian vaikeaa.

Superorganism
 Koska olin päättänyt, että Yungblud on nähtävä eturivistä, jouduin skippaamaan yhden keikan, joka jälkikäteen harmittaa helvetisti. Siitä huolimatta, etten miestä ole livenä nähnyt, aion mainita hänet blogissa.

Jacob Banks. Luoja mikä ääni! Koko kevään soitetuin biisi omilla soittolistoillani on ehdottomasti tämän miehen Unknown (To You)-kappale, joka on niin upea, etten äkkiseltään keksi mitään näin upeaa balladia lähivuosilta. Jacob Banksin rouhea ääni täytyy kuunnella täysiä vastamelukuulokkeilla, sillä tuo ääni tuntuu menevän läpi kropasta. Toivon, että pääsen pian korjaamaan virheeni, että missasin tämän keikan!

Siitä huolimatta, että Jacob Banksin missaaminen harmittaa edelleen, olen myös edelleen fiiliksissä siitä, että pääsin kuin pääsinkin eturiviin Yungbludin keikalle. Yungbludilla löytyy esiintymisestään ehkä aavistuksen liikaa rockmaneereita, mutta nuori mies vetää ne niin härskisti ja röyhkeesti yli, että ne on enemmän cool, kuin häiritsevää.

Kaikesta tuosta asenteesta, energiasta, röyhkeydestä ja sekoilusta huolimatta, Yungblud on äärettömän symppis tyyppi, joka tuli keikan jälkeen jutteleen ja ottamaan kuvia yleisön kans. Ja koska povaan tästä miehestä isoa staraa, pitihän se omakin selfie käydä ottamassa.

Yungblud








Jep. Olin just noin mielissään ton keikan jälkeen.
Illan viimeinen keikka oli ehkä siistein electronisen musiikin keikka millä oon ikinä ollut. Neljän norjalaisen dj-tuottajan ryhmä Rytmeklubben toi lavalle perinteisistä Macbookeista poiketen kaikenlaista kiipparia ja rumpukonetta ja yleisön oli helpompi hahmottaa miten soudit syntyy siinä ja nyt, livenä.

Omiin muistiinpanoihin olinkin kirjottanut näin: "Jos teet electroa. Tee näin. Älä vaan seiso läppärin kans. That bass tho."

Mitä muistiinpanojen viimeiseen lauseeseen tulee, tuolla keikalla ei olis selvinnyt ilman korvatulppia, mut siitäkin huolimatta, että basso tuntui tunkeutuvan kroppaan, soundit oli mielettömät!

Jos tää ryhmä saadaan klubikeikalle Suomeen, voisin kuvitella jopa itseni paikalle tamppaamaan.

Rytmeklubben
-Tiina