Noorderslag

Viimeinen postaus tammikuun Hollannin reissulta! Tän jälkeen siirrytäänkin suoraan festarikesään!

Noorderslag, eli Eurosonic Noorderslagin neljäs päivä (lauantai) poikkeaa festareiden muista päivistä suuresti. Lauantai ei ole pelkkää uutta musiikkia, mutta lauantai on pelkkää hollantilaista musiikkia.

Joku vois kysyä, et miks ihmeessä mä sinne sit menen, mut mä kysyn lähinnä et miksi en? Missä muussa paikassa tulisin edes törmänneeksi hollantilaiseen musiikkiin. En oikeestaan yhtään missään, joten käyn tsekkailemassa sen vuosittain täällä.

Joinakin vuosina löytöjä ei oo oikeen tullut tehtyä, mut tänä vuonna sitäkin enemmän. Onneksi siis jäin viimeiseksikin päiväksi.

Ennen kuin mennään musiikkiin, on pakko mainita jälleen ravintola De Betere Tijden. Samaisesta ravintolasta löydät mainintaa blogistani myös aiemmin, 2016 Eurosonic-reissulta.

Ikäväkseni sain huomata, ettei kyseisessä ravintolassa enää tarjoiltu tuota maailman ihaninta laavakakkua, jota viimeksi söin. Edellisen reissun kokemuksella luotin kuitenkin paikan tasoon ja otin Chef's menun, jonka sisältöä ei kerrottu etukäteen ollenkaan. Enkä itseasiassa tiedä vieläkään kaikkea mitä söin, mutta todella TODELLA hyvää se oli. Alla vähän kuvaa annoksista.

Vaikka sanoinkin, ettei lauantai ole pelkkää uutta musiikkia, päädyin ensimmäisenä hyvinkin tuoreen hollantilaisen artistin keikalle. Eurosonicin app tiesi kertoa artistista näin: "Wulf is a new sensation of the Dutch scene".  Spotifyn perusteella miehellä onkin ihan kivasti kuuntelijoita.

Wulf oli melko maailmaa syleilevää poprockia, mut ei ehkä tarpeeksi mahtipontista, että mun stadionrock-fanitus ois tästä innostunu. Näin jälkikäteen blogia kirjoitellessa ja miestä kuunnellessa pakko kuitenkin todeta, että Mind Made Up niminen kappale taitaa sittenkin päästä soittolistoilleni. Kiva ja kesäinen pop-rallatus.

Mahtipontisuutta tilattiin? Ja sitä toimitettiinkin heti.

Haevn. Tän kokoonpanon olin lisännyt ennakkokuuntelujen perusteella Must See-listalle, vaikken kuunnellessa muistanut, että olen nähnyt heidän keikan jo aiemminkin! Juuri yllä mainitussa postauksessa kahden vuoden takaa, löytyi myös Haevn. Syy miksi Haevn ei ole jäänyt paremmin mieleen johtuu siitä, että kokopitkä debyyttialbumi on julkaistu vasta tänä vuonna, vaikka Haevn esiintyi Noorderslagissa jo 2016.

Edellisessä postauksessa olin maininnut Haevnin keikan hieman valjuksi, mutta tällä kertaa näin ei voinut kuvailla. Mahtipontista, mutta samalla eteeristä ja rauhallista. Jousikvartettia, bändiä ja elektroa samassa paketissa. Ja tietenkin mun makuun upean falsetin omaava miesääni.

Taustan ledinäytöillä visuaalit pyöri koko keikan ajan, mutta yhtä eteerisenä ja rauhoittavana kuin itse musiikki, joten kokonaisuus oli upea. Eikä yhtään niin sekava kuin edellisen päivän Superorganism.

Haevn

Koska Haevn-keikka oli päällekkäin The Overslept:in keikan kans, kuulin jälkimmäisen keikasta vain muutaman biisin lopusta, mutta lopunkin perusteella hyvä meininki ja energia keikalla oli. Vähän sellasta jenkkiläisessä autotallissa syntynyttä poprockia, vaikka siis hollantilaista olikin. Spotifyssä selvästi eniten striimannut Stolen Car, toimii erinomaisena esimerkkinä bändin tyylistä.

Seuraava kokoonpano veti reilusti yleisöä ja sai yleisön myös erittäin hyvin mukaan. Lavalla tuntui olevan melkoiset bileet ja bändi groovas. Ainoa asia mikä tässä Traudes-nimisessä yhtyessä itseäni ärsytti, oli lausuminen. Puolet keikasta menikin miettiessä laulaako nää nyt englanniksi vai hollanniksi. Ja jos oot yhtään hollantia kuunnellut, niin... no... se ei kuulosta ihan niin paljon englannilta.

Ehdottomasti potentiaalisin hollantilaisartisti koko Noorderslagissa oli Naaz. Tuon persoonallisen äänen omaavan naisartistin biisit Words ja Can't soivat omilla soittolistoilla jo reilusti ennen reissua ja varsinkin Words tuntui soivan joka puolella Groningenia niin kahviloissa kuin keikkojen välissä klubeillakin. Jos tän postauksen artisteilta otat kuunteluun vain yhden biisin, olkoon se Naazin Words.

Naaz

Vähän ennen puolta yötä alkoi oma turnauskestävyys olla koetuksella ja aamun juna-aikataulu ei houkutellut jäämään valomerkkiin asti mut vielä 2 bändiä oli nähtävä.

Ensimmäisellä niistä, Waltzburgilla, ei Spotifystä löydy vielä muuta kuin kaksi singlejulkaisua, mutta jo näistä saa jotain kuvaa tämän indiebändin tyylistä. Tarttuvia kitarariffejä, joita varsinkin Neon-sinkku edustaa hyvin.

Illan viimeinen ääni oli jotain sellaista, että olisi harmittanut jos tämän olisin skipannut aikaisen aamun takia. Jos on falsetissa laulavat miesäänet suosikkejani, niin on myös kunnolla rouheat sounditkin. The Howlin'in laulajan ääni oli jotain sellaista, mitä ei Spotifystä kuunnellessa voi ees ymmärtää, sillä niin upea tuon miehen soundi oli livenä. Ehkä jotain samaa kuin Jake Buggissa.

Raskas oli jälleen paluu Hollannista, koska halvat lennot, mutta oli kyllä taas huippu reissu ja upeaa uutta musiikkia. Ens vuonna uudelleen?
-Tiina

Eurosonic Noorderslag day 3

Festarikesä painaa päälle vauhdilla, mut viimeisiä talven postauksia on vielä rästissä. Otetaanpa ne nyt pois alta, et päästään kesään käsiksi paremmin!

Kolmas päivä Eurosoniccia alkoi kuten muutkin, CoffeeCompanyssä. Vaikka edellisessä postauksessa sanoin, että rauhallinen musa ei toimi oven pielessä roikkuessa, jos ei pääse kokonaan keikkapaikalle sisään, perun puheeni heti tässä postauksessa. Kahvila oli jälleen täynnä, mutta löysin pienen nurkkapöydän aivan kahvilan toisesta päästä. Seuraavaa artistia en siis nähnyt ollenkaan, mutta miehen ihana irkkusoundi toi jotenkin mieleen elokuvan PS. I love You.

Tuo artisti oli irlantilainen David Keenan, jonka metallikielisen akkarin soundia kuuntelin itseasiassa selkä lavalle päin, katsellen sateista Groningenia. Tämä singer-songwriter kuuluu myös ehdottomasti unimusiikkilistoille!

Päivän toisesta artistista oon kirjoittanut maailman surkeimmat muistiinpanot. "Ehdottomasti kuunteluun". Enkä siis ole edes muistanut ottaa kuunteluun. Nyt kun avasin Spotifyn, ihmettelen miksen?! Heti ensimmäisestä Spotifystä löytyvästä biisistä Chelou kolahti uudelleen. Rauhallista, eteeristä, ihanaa fiilistelyä!

Päivän kolmas. Eurosonic-viikon tärkein tärppi. Jos mun pitää valita koko festareilta yks ainoa artisti, joka sun pitää kuunnella läpi, se on YUNGBLUD! 19-vuotias brittikundi, joka on jotain sellaista, mitä musamaailmasta ei oo tullut aikoihin!

Nuori mies kuvailee itse musiikkiaan hiphop-rockiksi. Yungbludin mukaan häneen ovat vaikuttaneet erityisesti rock ja hiphop, eivätkä nämä ole hänelle vain musiikkia vain erityisesti asenne. Hän sekoittelee genrejä paljon, mutta lopputulos on erittäin rock.

19-vuotiaaksi Yungbludilla on myös erittäin kantaaottavia sanoituksia. Erittäin hyvänä esimerkkinä miehen rauhallisin biisi Polygraph Eyes, joka ottaa kantaa seksuaaliseen häirintään. 19v ja kirjoittaa tällaisista asioista! Tää nuoriso on niin menossa oikeaan suuntaan jos tällaisia tulee lisää!

Ensimmäinen keikka Yungbludilta oli jo päivällä levykauppa Platossa. Ja keikka oli mieletön. MIKÄÄN, toistan MIKÄÄN artisti neljän Eurosonic-reissun aikana ei ole saanut noin mieletöntä energiaa tuohon levykauppaan. Tuon keikan aikana päätin, et ensimmäinen eturivipaikka oli näillä festareilla Yungbludin eturivissä!

Illan ensimmäisenä perjantaina löytyi tänä vuonna Provinssissa esiintyvä Superorganism. Pelkästään biisien Something for your M.I.N.D ja Everybody wants to be famous takia päätin, että keikka oli nähtävä ja bändistä oli kohistu musamedioissa paljonkin. Bändistä sai jo musan perusteella kuvan, et nyt on kyseessä jotain uutta ja erilaista, mut livenä tuli ainakin omalla kohdalla fiilis, et onko nyt jo vähän liian erilaista. Psykedeliapop oli kyl erittäin kuvaava termi, kun yritti päästä perille mitä siellä lavalla ja taustavisuaaleissa oikein tapahtui.

Musa toimii, mut täytynee tsekata Provinssissa, et oliko nyt vaan ensikertalaiselle liian vaikeaa.

Superorganism

 Koska olin päättänyt, että Yungblud on nähtävä eturivistä, jouduin skippaamaan yhden keikan, joka jälkikäteen harmittaa helvetisti. Siitä huolimatta, etten miestä ole livenä nähnyt, aion mainita hänet blogissa.

Jacob Banks. Luoja mikä ääni! Koko kevään soitetuin biisi omilla soittolistoillani on ehdottomasti tämän miehen Unknown (To You)-kappale, joka on niin upea, etten äkkiseltään keksi mitään näin upeaa balladia lähivuosilta. Jacob Banksin rouhea ääni täytyy kuunnella täysiä vastamelukuulokkeilla, sillä tuo ääni tuntuu menevän läpi kropasta. Toivon, että pääsen pian korjaamaan virheeni, että missasin tämän keikan!

Siitä huolimatta, että Jacob Banksin missaaminen harmittaa edelleen, olen myös edelleen fiiliksissä siitä, että pääsin kuin pääsinkin eturiviin Yungbludin keikalle. Yungbludilla löytyy esiintymisestään ehkä aavistuksen liikaa rockmaneereita, mutta nuori mies vetää ne niin härskisti ja röyhkeesti yli, että ne on enemmän cool, kuin häiritsevää.

Kaikesta tuosta asenteesta, energiasta, röyhkeydestä ja sekoilusta huolimatta, Yungblud on äärettömän symppis tyyppi, joka tuli keikan jälkeen jutteleen ja ottamaan kuvia yleisön kans. Ja koska povaan tästä miehestä isoa staraa, pitihän se omakin selfie käydä ottamassa.

Yungblud

Jep. Olin just noin mielissään ton keikan jälkeen.

Illan viimeinen keikka oli ehkä siistein electronisen musiikin keikka millä oon ikinä ollut. Neljän norjalaisen dj-tuottajan ryhmä Rytmeklubben toi lavalle perinteisistä Macbookeista poiketen kaikenlaista kiipparia ja rumpukonetta ja yleisön oli helpompi hahmottaa miten soudit syntyy siinä ja nyt, livenä.

Omiin muistiinpanoihin olinkin kirjottanut näin: "Jos teet electroa. Tee näin. Älä vaan seiso läppärin kans. That bass tho."

Mitä muistiinpanojen viimeiseen lauseeseen tulee, tuolla keikalla ei olis selvinnyt ilman korvatulppia, mut siitäkin huolimatta, että basso tuntui tunkeutuvan kroppaan, soundit oli mielettömät!

Jos tää ryhmä saadaan klubikeikalle Suomeen, voisin kuvitella jopa itseni paikalle tamppaamaan.

Rytmeklubben

-Tiina