tiistai 11. kesäkuuta 2019

Backstreet Boys @ Hartwall Arena, Helsinki

Vaikka edellisen postauksen aloitin niin, ettei yksittäiset keikat enää saisi aina omaa postaustaan, teen heti poikkeuksen. Sillä keikka oli sen arvoinen.

Kuulun juuri siihen ikäluokkaan, johon 90-luvun poika- ja tyttöbändi huuma osui eniten. Ala-aste aikaiset kaverit fanitti niin Backstreet Boysia kuin Spice Girlsejäkin. Omalla kohdalla fanitus suuntautui kuitenkin enemmän ysärin punkrock- ja grunge-bändeihin, sillä toisin kuin monella kaverilla, omaa musiikkimakua ohjasi myös vanhempien sisarusten kuuntelut.

Tästä huolimatta Backstreet Boys on bändi, joka kuuluu voimakkaasti mun lapsuuteen ja nuoruuteen ja siksi, tämä keikka "bäkkäreiltä", oli jo kolmas kerta kun näin heidät livenä. Jokainen näistä keikoista, tämä viimeisin mukaanluettuna, on ollut todella vahva nostalgiatrippi 90-luvun loppuun ja lähes kaikkien biisien sanat tulee ulkomuistista edelleen. Vain uudempi tuotanto on ollut heikommin hallussa. Kuitenkin pari päivää ennen keikkaa alkanut korvamato löytyi BSB:n uusimman, tänä vuonna julkaistun, levyn tuotannosta. Suomessakin kovasti radiosoittoa Chances-kappaleen ohella saanut Don't go braking my heart on sen verran tarttuva raita, että voi sanoa, ettei Backstreet Boys ole vaan 90-luvun jäänne.

Loppuunmyyty Hartwall Arena

Backstreet Boys on kiertänyt 26 vuotta. 26! Kun bändi aloitteli, vanhin jäsenistä Kevin, oli 21 vuotias ja nuorin, Nick Carter, oli 12 vuotias. Tuo ikäero selittänee sen, miksi Kevin erosi bändistä 2000-luvun puolella muutamaksi vuodeksi.

Tämänkertainen keikka kuitenkin selittänee sen, miksi Kevin palasi. Ryhmän kemiat toimii ainakin lavalla täydellisesti ja koko touhun ammattimaisuus loistaa lavalta yläkatsomon viimeisille riveille asti. Kaikki on synkassa; laulu, tanssi, valot, show.

"Takakadun poikien" tai sanotaanko jo äijien keikkakunto on jäätävä. Siinä jää useampi nuorempikin poppari kakkoseksi, kun tuohon tahtiin vedetään kahden tunnin keikka laulaen ja tanssien koko show läpi. Ainuttakaan virhettä ei liikkeissä tule eikä hengästyminen kuulu laulussa. Tutut liikkeet 90-luvun musavideoilta erottuu myös yläkatsomoon asti.

Toki täytyy myöntää, että Backstreet Boys on ainoa poikabändi, jonka olen livenä nähnyt, mutta muiden genrejen artisteja senkin edestä. Tää poikabändigenre on keikkojen suunnitelmallisuudessa kuitenkin ihan omaa luokkaansa kun showt hiotaan jokaista askelta myöten loppuun asti. Lavalle ei tulla "vain" hengailemaan yleisön kanssa ja soittamaan biisit läpi, vaan show on tuntien ja vuosien harjoittelun tulos. Tästä syystä suosittelen tsekkaamaan Bäkkärit jos ysäripop nostaa yhtään nostalgisia fiiliksia ja jos/kun heidät vielä Suomeen jollain kiertueella saadaan.