Noorderslag

Viimeinen postaus tammikuun Hollannin reissulta! Tän jälkeen siirrytäänkin suoraan festarikesään!

Noorderslag, eli Eurosonic Noorderslagin neljäs päivä (lauantai) poikkeaa festareiden muista päivistä suuresti. Lauantai ei ole pelkkää uutta musiikkia, mutta lauantai on pelkkää hollantilaista musiikkia.

Joku vois kysyä, et miks ihmeessä mä sinne sit menen, mut mä kysyn lähinnä et miksi en? Missä muussa paikassa tulisin edes törmänneeksi hollantilaiseen musiikkiin. En oikeestaan yhtään missään, joten käyn tsekkailemassa sen vuosittain täällä.

Joinakin vuosina löytöjä ei oo oikeen tullut tehtyä, mut tänä vuonna sitäkin enemmän. Onneksi siis jäin viimeiseksikin päiväksi.

Ennen kuin mennään musiikkiin, on pakko mainita jälleen ravintola De Betere Tijden. Samaisesta ravintolasta löydät mainintaa blogistani myös aiemmin, 2016 Eurosonic-reissulta.

Ikäväkseni sain huomata, ettei kyseisessä ravintolassa enää tarjoiltu tuota maailman ihaninta laavakakkua, jota viimeksi söin. Edellisen reissun kokemuksella luotin kuitenkin paikan tasoon ja otin Chef's menun, jonka sisältöä ei kerrottu etukäteen ollenkaan. Enkä itseasiassa tiedä vieläkään kaikkea mitä söin, mutta todella TODELLA hyvää se oli. Alla vähän kuvaa annoksista.

Vaikka sanoinkin, ettei lauantai ole pelkkää uutta musiikkia, päädyin ensimmäisenä hyvinkin tuoreen hollantilaisen artistin keikalle. Eurosonicin app tiesi kertoa artistista näin: "Wulf is a new sensation of the Dutch scene".  Spotifyn perusteella miehellä onkin ihan kivasti kuuntelijoita.

Wulf oli melko maailmaa syleilevää poprockia, mut ei ehkä tarpeeksi mahtipontista, että mun stadionrock-fanitus ois tästä innostunu. Näin jälkikäteen blogia kirjoitellessa ja miestä kuunnellessa pakko kuitenkin todeta, että Mind Made Up niminen kappale taitaa sittenkin päästä soittolistoilleni. Kiva ja kesäinen pop-rallatus.

Mahtipontisuutta tilattiin? Ja sitä toimitettiinkin heti.

Haevn. Tän kokoonpanon olin lisännyt ennakkokuuntelujen perusteella Must See-listalle, vaikken kuunnellessa muistanut, että olen nähnyt heidän keikan jo aiemminkin! Juuri yllä mainitussa postauksessa kahden vuoden takaa, löytyi myös Haevn. Syy miksi Haevn ei ole jäänyt paremmin mieleen johtuu siitä, että kokopitkä debyyttialbumi on julkaistu vasta tänä vuonna, vaikka Haevn esiintyi Noorderslagissa jo 2016.

Edellisessä postauksessa olin maininnut Haevnin keikan hieman valjuksi, mutta tällä kertaa näin ei voinut kuvailla. Mahtipontista, mutta samalla eteeristä ja rauhallista. Jousikvartettia, bändiä ja elektroa samassa paketissa. Ja tietenkin mun makuun upean falsetin omaava miesääni.

Taustan ledinäytöillä visuaalit pyöri koko keikan ajan, mutta yhtä eteerisenä ja rauhoittavana kuin itse musiikki, joten kokonaisuus oli upea. Eikä yhtään niin sekava kuin edellisen päivän Superorganism.

Haevn

Koska Haevn-keikka oli päällekkäin The Overslept:in keikan kans, kuulin jälkimmäisen keikasta vain muutaman biisin lopusta, mutta lopunkin perusteella hyvä meininki ja energia keikalla oli. Vähän sellasta jenkkiläisessä autotallissa syntynyttä poprockia, vaikka siis hollantilaista olikin. Spotifyssä selvästi eniten striimannut Stolen Car, toimii erinomaisena esimerkkinä bändin tyylistä.

Seuraava kokoonpano veti reilusti yleisöä ja sai yleisön myös erittäin hyvin mukaan. Lavalla tuntui olevan melkoiset bileet ja bändi groovas. Ainoa asia mikä tässä Traudes-nimisessä yhtyessä itseäni ärsytti, oli lausuminen. Puolet keikasta menikin miettiessä laulaako nää nyt englanniksi vai hollanniksi. Ja jos oot yhtään hollantia kuunnellut, niin... no... se ei kuulosta ihan niin paljon englannilta.

Ehdottomasti potentiaalisin hollantilaisartisti koko Noorderslagissa oli Naaz. Tuon persoonallisen äänen omaavan naisartistin biisit Words ja Can't soivat omilla soittolistoilla jo reilusti ennen reissua ja varsinkin Words tuntui soivan joka puolella Groningenia niin kahviloissa kuin keikkojen välissä klubeillakin. Jos tän postauksen artisteilta otat kuunteluun vain yhden biisin, olkoon se Naazin Words.

Naaz

Vähän ennen puolta yötä alkoi oma turnauskestävyys olla koetuksella ja aamun juna-aikataulu ei houkutellut jäämään valomerkkiin asti mut vielä 2 bändiä oli nähtävä.

Ensimmäisellä niistä, Waltzburgilla, ei Spotifystä löydy vielä muuta kuin kaksi singlejulkaisua, mutta jo näistä saa jotain kuvaa tämän indiebändin tyylistä. Tarttuvia kitarariffejä, joita varsinkin Neon-sinkku edustaa hyvin.

Illan viimeinen ääni oli jotain sellaista, että olisi harmittanut jos tämän olisin skipannut aikaisen aamun takia. Jos on falsetissa laulavat miesäänet suosikkejani, niin on myös kunnolla rouheat sounditkin. The Howlin'in laulajan ääni oli jotain sellaista, mitä ei Spotifystä kuunnellessa voi ees ymmärtää, sillä niin upea tuon miehen soundi oli livenä. Ehkä jotain samaa kuin Jake Buggissa.

Raskas oli jälleen paluu Hollannista, koska halvat lennot, mutta oli kyllä taas huippu reissu ja upeaa uutta musiikkia. Ens vuonna uudelleen?
-Tiina