Hoodfest!
Kesäkuussa Oulun festarikesän starttasi hiphop-tapahtuma Hoodfest. Ouluhallin messuaukiolla järjestettävä festari on hakenut paikkaansa niin sijainnin kun ajankohdankin suhteen, sillä 2016 festivaali järjestettiin syys-lokakuun vaihteessa Oulun Areenalla Terminaalissa, viime vuonna 2017 tapahtuma järjestettiin nykyisellä paikallaan Ouluhallin messuaukiolla, mutta elokuussa. Toivottavasti tänä vuonna kesäkuulle siirretty festari on nyt löytänyt aikansa ja paikkansa, sillä Oulun alkukesä kaipaa toimintaa, kun loppukesälle on jo kaiken maailman kissanristiäisiä.
Hoodfestiä on pakko kehua. Se on kolmessa vuodessa kasvanut erittäin toimivaksi festariksi. Vaikka hakemalla haki, ei löytänyt tänä vuonna järjestelyistä mitään puutteita.
Alue on lähellä keskustaa, helppo tulla, reilusti parkkitilaa (jos joku muukin ku minä saattaisi vaikka tulla autolla festareille) ja hyvin toimiva alue.
Festarialue on jaettu keskeltä lavaa puoliksi, joten anniskelualue on samaa kokoluokkaa kuin sallittu puoli ja myös K18-väki pääsee tuoppeineen eturiviin. Tätä ei monella festarilla näe. Muutama ruokakoju ja sopivasti tilaa istuskeluun.
Hoodfest ei ole vielä suuri, mutta toki paikan ja ajan vaihtelu on voinut väkimäärään vaikuttaa. Toivon Hoodfestille kyllä jatkoa ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan festariin jos hiphop-musa kiinnostaa.
Perjantaina kerkesin alueelle kun ensimmäiset esiintyjät oli jo aloittaneet. Kovin paljon en ehtinyt SMC Lähiörottia kuunnella, mutta muutaman kuvan sentään ehdin. Väkeä ei näin aikaisin perjantaina vielä hirveesti ollut, mutta Lähiörottien fanit oli kyl hyvin mukana.
 |
| SMC Lähiörotat |
Seuraava setti vähän yllätti. Since when Tippa-T ja Eevil Stöö on keikkaillu yhdessä?
Suht hauska kontrasti silti, ku nää kaks tuplaa toisiaan, sillä sen verran erityylistä kamaa kaverit tuottaa. Omasta mielestä Tippa sai jotenkin paremmin jengin messiin, vaikka Stöö on yleensä näillä festareilla vetäny erittäin isoa yleisöä. Olisiko aikainen slotti vaikuttanut asiaan?
Tipan uudessa tuotannossa pientä genrehyppäystä tehnyt Satutat mua, sai viimeisetkin teinitytöt juoksemaan eturiviin ja nosti meininkiä. Mutta omasta mielestä näiden kahden setti jäi näin aikaisin hieman laimeaksi.
 |
| Tippa |
 |
| Eevil Stöö |
Laineen Kasperi. Olin jotenki nimen perusteella kuvitellut, et kyllähän mä tän artistin tiedän, mut en vaan muista biisejä. Vaan nyt on pakko nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi ja todeta, et en mä kyl tämän artistin musaan oo sittenkään tutustunut.
En tiedä mitä odotin, mut jotenki tää oli erilaista ku odotin. Yks biisi jäi mieleen yli muiden. Vähän slovarimpi reggaetyylinen fiilistely Tehdään jotain tyhmää kuulosti erittäin hyvältä ja kertsin lyriikat pyöri päässä vielä pitkään illan aikana.
Puhallinsoittimille aina peukku!
 |
| Laineen Kasperi |
Vuonna 2018 ei sais kommentoida enää artistien ulkonäköä, mut pyydän anteeksi ja totean, että Gettomasa on kuuma! Gettomasa kuuluu yhteen omista suosikeista näillä festareilla, sillä tällä jätkällä on erittäin tunnistettava ääni, tyyli ja flow. Ja tunnistettavuus on aina tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä artistilla voi olla.
Gettomasa oli selkeästi myös Hoodfest-yleisön mieleen tai perjantai oli verottanut alkupäivän väkeä, sillä Gettomasan aloittaessa yleisömäärä tuntui tuplaantuvan.
 |
| Gettomasa |
Gasellit on muutamassa vuodessa noussut ihan älyttömällä vauhdilla radiosoittoon, mut kyllähän jätkät on sen verran hittejä viime aikoina tehtailleet, ettei ole ihmekään että radiot huomioi.
Keikalla yllätyin siitä, miten paljon enemmän Gasellit veti k-18 väkeä verrattuna päivän aiempiin artisteihin, sillä tällä keikalla ero sallitulle puolelle oli reilusti suurempi kuin aiemmilla.
Gasellit nosti kyllä tunnelman kattoon ja eihän tuo mikään ihme ole kun jätkät vetää lavalla hittiä hitin perään. 45min showtime oli ehdottomasti liian lyhyt Gaselleille. Positiivinen lisä keikkaan oli DJ Ibusalin a.k.a Gasellien Thube Hefnerin kappale Ilmane, mut kyllähän keikan kohokohta oli Gasellien suurin partyanthem Imus.
 | ||||||
Jos on Gettomasalla tunnistettava persoonallinen tyyli, niin on myös Kubella. Kubella on oma tapa räppää, joka on myös selvästi tämän päivän tapa räppää. Räpin rytmi ja artikulaatio on erilaista, enkä ehkä oo itse tän tyylin suurin ystävä. Silti omillekin soittolistoille on muutama Kuben biisi päätynyt.
Nuorisoa Kube kuitenkin vetää ja tämän huomasin jo viime vuoden Hoodfesteillä. Tuolloin koulujen kesäloman lopetusviikonloppuna Hoodfest veti muutenkin enemmän nuorisoo, mut varsinkin Kuben keikalla sallittu puoli oli selvästi täydempi kuin K18.
Perjantain viimesenä nähtiin oma suosikkini Hoodfestin artistikattauksesta. Pyhimys.
Pyhimyksestä on tullu mulle henkilökohtaisesti todella tärkeä artisti viime syksynä. Kun selkä petti, flunssat pitkittyivät ja uusiutuivat ja yrittäjänä töitä riitti, oli jaksamisen kans vaikeaa. Pyhimyksen Nyt soi mulla tuolloin päivittäin repeatilla ja iltaisin nukahdin ton biisin tahtiin. Ton biisin lyriikat koskettavat niin, että keväällä 45specialin keikalla, kuten myös Hoodfestin keikalla, itku tuli.
Mut jos tuo biisi koskettaa, itkettää ja muistuttaa rankasta jaksosta, se myös opetti mua taas huolehtiin itsestäni ja jaksamisesta.
Mut kyllähän Pyhin keikat on tänä päivänä sellasta hittikimaraa, ettei tarvi paljon yleisöä lämmitellä ennakkoon. Siitä kertoo jo kevään lisäkeikka Nelivitosessa alkuperäisen keikan myytyä loppuun niin nopeasti.
Pakko arvostaa myös Pyhimyksen asennetta vetää yleisölle keikka loppuun, vaikka showtimeksi oli annettu 45min. "Ei voi olla niin, et lento Ouluun kesää enemmän ku itse keikka" ja lavan taakse kyseleen lupaa saako vetää vielä viimeisen vartin meluluvan loppuun asti. Ja lupahan tuli ja keikka jatkui.
Ja mitä siihen mun itkuun tulee, onneksi heti Nyt-biisin jälkeen tuli ihanaakin ihanampi Celeste, ettei tarvinu kovin pahasti romahtaa...
Lauantaina piti olla sen verran pitkälle iltapäivään töissä, etten ehtinyt heti festarin starttiin. Kun pääsin alueelle, Cledos ehti juuri lopettaa.
Onneksi ehdin kuitenkin paikalle ennen kuin Freerap ehti aloittaa. Solonen, Kosola, Jodarok, Särre sekä X-mies. Tässä porukassa on niin järkyttävän paljon freestyle räpin taitoa, ettei sitä voi kun ihailla. Jätkät räppää väittelyn yleisön antamasta aiheesta (viikset vai parta), freestailaa työnhausta jossa Solonen "haastattelee" Jodarokia presidentin virkaan, nappaa lavalle tytön jonka kanssa ovat "treffeillä" yleisön antamilla identiteeteillä.
Keikkaa seuratessa mietii vaan, et miten helvetissä tuo freestyle räp on edes mahdollista? Mistä nuo sanat vaan tulee? Mut pakko arvostaa!
Yks sympaattisimmista suomiräppäreistä on ehdottomasti Stepa. Ja mitä siitä tunnistettavuudesta ja persoonallisuudesta oon puhunu, niin Stepa kuuluu just niihin.
Yleisön suurin suosikkibiisi oli selvästi Lastenlaulu, sillä kyseistä biisiä huudeltiin sallitun yleisön puolelta koko keikan ajan ja meininki nousi kattoon kun tuo biisi vihdoin soi.
Alunperin Oulun oma poika Julma H on vetäny Hoodfesteillä jengiä ennenkin. Niin myös nyt.
Tällä kertaa keikka oli yhteiskeikka Sairas T:n kanssa. Kumpikaan ei varsinaisesti löydy omilta soittolistoilta, mut tällä kertaa keikka toimi jotenki paremmin ku aikaisemmat kummaltakaan nähdyt. Toki yhtenä syynä tähän löytyi sellainen harvinaisuus, että Rikosterissä (240306) feattaamassa oli Asa. Tätä ei oo taidettu ihan hetkeen livenä nähdä.
Hoodfestin tämän vuoden ainoa kansainvälinen nimi oli -90 ja 2000-luvun taitteen hiphop-klassikoita. M.O.P
Pako myöntää, et nimen perusteella en ois osannut nimetä biisiäkään, mut kun pistin Spotifyyn soimaan M.O.P:n suurimmat hitit Ante Up sekä Cold as ice, oli pakko myöntää, et kyllähän mä nää jätkät tiedän.
Ihan en oo varma, oliko M.O.P:n jätkillä ihan tietoa mihin he ovat tulleet, sillä varmasti ovat tottuneet isompiin lavoihin. Mut pakko antaa arvostusta siitä, ettei jätkät antaneet tuon näkyä, vaan vetivät keikan kyllä aivan sata lasissa. Omien biisien väliin heitettiin sellasia partyanthemeita, että yleisö pysyi lämpimänä keikan loppuun asti. Setissä kuultiin mm. sellaisia hittejä kuin Even Who's that girl, DMX:n Party Up (Up in here), Jay-Z:n 99 Problems, Nirvanan Smells like teen spirit, 50centiä ja Bob Marleytä. Jos meno yleisössä meinasi vähänkään laskea, joku näistä nosti sen takaisin ylös.
Näistä jätkistä sais monet tän päivän artisteista ottaa oppia kuinka lavalla annetaan kaikki ja otetaan yleisö haltuun.
Lauantain aikatauluissa yllätyin siitä, että Mäkki oli saanut slotin M.O.P:n jälkeen, mutta keikka näyttikin olevan suositumpi mitä itse odotin. Aika alkoholipainotteista lyriikkaa miehellä tuntuu löytyvän, mutta sehän näytti yleisölle sopivan sillä Hesaäijän kanssa tehty Terassilta lentoon sekä krapula-aiheinen Apuva sai jengin bailaamaan täysillä.
Jos oli perjantain viimeinen artisti omalla kohdalla illan odotetuin, ei lauantai jäänyt tässä paljon kakkoseksi.
Asa on se syy 2000-luvun alun Fintelligensin kanssa miksi olen oppinut kuuntelemaan rap- ja hiphop musiikkia. Oma, persoonallinen, tunnistettava tyyli on ne sanat, mitä Asasta on voinut käyttää alusta asti.
Kun Asa veti viime syksynä viimeistä kertaa Avaimena Punainen tiili-albumin läpi muutamalla keikalla ympäri Suomen, pelkäsin ettei tuon levyn biisejä enää keikoilla kuulla. Olin kuitenkin väärässä, sillä jopa 3 kappaletta tuolta levyltä kuului edelleen settilistaan. Eniten yllätti kun keikalla kuultiin Silloin ennen.
Asan myöhemmästä tuotannosta jäi muutama oma suosikki kuulematta, mut onhan äijällä niin paljon tuotantoa, ettei 45minuutin slottiin mahdu millään tarpeeksi
-T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti