Eurosonic Noorderslag day 3

Kolmas päivä alkoi jälleen "aamu"kahvilla CoffeeCompanyssä. Kolmannen päivän Platosonicin artisteista en ollut ehtinyt etsiä mitään ennakotietoa, joten varmuudella uutta musaa oli tulossa.

Ensimmäisenä CoffeeCompanyn lavalta löytyi unkarilainen Apey. Eurosonicin app:ssa miestä oli verrattu mm. Neil Youngiin sekä Bob Dylaniin, mut itse löysin enemmän fiiliksiä Chris Cornellin soolo materiaalista sekä vanhasta Bon Jovista. Vaikka kahvilakeikka oli lyhyt, yleisö tuntui diggailevan Apeyta kovasti. Viimeisen biisin kohdalla artisti kysyi "Should I play a soft song or just rock out" saaden yleisöltä vastaukseksi yhteen ääneen huudetun "Rock out!"

Toisena kahvilassa ruotsalaista ViVii:tä. Rauhallista, eteeristä, unenomaista poppia. Ja koska yhtye tulee Ruotsista, valehtelisin jos väittäisin, että yllätyin kuinka hyvältä biisit kuulosti. Ehdottomasti kuuntelulistalle.

Seuraavaksi siirryin levykauppa Platon puolelle. Koska ennakkotietoa päivän artisteista ei ollut, jokaista artistia ja bändiä lähti kuuntelemaan aika avoimin mielin, mut tällä kertaa se oli ehkä virhe. Lavan valot olivat pimeänä ja lava täytetty savulla. Mitään ei siis nähnyt ja se mitä kuuli, ei varsinaisesti ollut biisejä, vaan jonkinlaista äänimaisemaa instumenteilla soitettuna. MDC III ei siis ollut ihan mun pala kakkua.

Paluu kahvilan puolelle oli siis kolmannelle festaripäivälle parempi ratkaisu. Kahvilan seuraava yhtye Portland veti päivällä akustista keikkaa, mutta jälkikäteen Spotifystä kuunneltuna ei levyversioihinkaan liikaa tuontantoa ollut lisätty. Portland kuulosti, varsinkin akustisena, juuri siltä mitä hitaina sunnuntai aamuina kuuntelisin. (Jos mulla joskus olis sellasia, mut ehkä on aika alkaa kasata soittolistaa niiden varalle)

Viimeisenä päivän keikoista jäin jälleen kahvilan puolelle katsomaan brittikaksikko Ferris & Sylvesteriä. Jotenkin omaan makuun ehkä liian country-vaikutteista, mutta Hollannissa country jostain syystä suositumpaa kuin muualla Euroopassa. Yks duon biiseistä jäi pyörimään mieleeni, mutta ainakaan vielä en sitä Spotifystä onnistunut löytämään. Täytyy siis kirjoittaa tänne muistiin, jotta muistaa tsekata myöhemmin oliko se vain vielä julkaisematon

Ferris & Sylvester

Jälleen kerran Hollannin reissulla musiikkiblogini muuttuu pieneksi hetkeksi ruokablogiksi, sillä jo kahdesti aiemminkin blogissani mainittu De Betere Tijden-ravintola oli jälleen pakko käydä kokemassa. Tällä kertaa varasin itselleni jopa ennakkoon pöydän, että varmasti pääsen kyseiseen ravintolaan syömään. Viime vuoden tapaan tuli valittua Chef's menu, jonka ruokalajit olivat täysin yllätyksiä siihen saakka, kunnes ne tuotiin pöytään. En vieläkään tiedä mitä kaikkea eilen söin, sillä vaikka kaikki tuodessa esiteltiinkin, ei oma englanninkielinen ruokasanavarasto ole niin laaja, että olisin kaiken ymmärtänyt. Joka tapauksessa, kaikki mitä söin oli aivan tajuttoman hyvää ja tuo neljän ruokalajin menu maksoi vain 36,50! (ps. alla olevia kuvia on 5 koska alkukeitto oli extraa)

Jos siis ikinä eksyt Groningeniin, tätä ravintolaa suosittelen!

Ilta aloitettiin jälleen kerran särökitarahommilla. Tanskalainen The Entrepreneurs oli päivän artistien tapaan mulle tuntematon ennalta, mut keikka oli sopivasti matkan varrella ravintolasta seuraavalle keikkapaikalle. Jälleen kerran vaikea vertailla, mut keikan aikana mielessä kävi mm. myöskin tanskalainen Mew sekä suomalainen Dallas Kalevala.

The Entrepreneurs

Ennakkoon yksi eniten odottamistani artisteista oli Bülow, sillä omille soittolistoilleni on päätynyt jo useampi kappale vaikka Bülow:lla on julkaisuja vain muutaman singlen ja EP:n verran. Myös julkaisemattomat kuulostivat keikalla erittäin hyviltä biiseiltä, mutta itse livelaulaminen jätti kyllä hieman kylmäksi. Taustanauhoihin oli tungettu sen verran monta lauluraitaa, että livelaulamisestä jäi kyllä epäselvyyksiä. Varmuus siitä, että mikrofoni oli päällä, saatiin lähinnä välispiikeistä ja muutamasta huudahduksesta, muuten valitettavan iso osa tuntui tulevan taustalta. Harmi kyllä, sillä odotukset Bülow:ta kohtaan oli korkealla. Odotan silti mielenkiinnolla lisää materiaalia tältä artistilta.

Bülow

Jälleen kerran Huize Maas tuntui olevan keikkapaikkana illan suosituimpia ja seuraavalle keikalle joutui oikeasti jonottamaan. Tulin ovelle puoli tuntia ennen keikan alkua ja hetken ehdin jo uskoa etten tule mahtumaan sisään koko keikalle. Onneksi jono liikkui yllättävän nopeasti ja pääsin näkemään alusta asti kun keikkaa aloitteli MME Talent Awardsin Hiphop/Rap-kategoriassa palkittu Blackwave. Oon joskus ennenkin maininnut blogissa, mutta arvostan h**vetisti kun hiphop/rap artistin taustalla on oikea bändi. Blackwaven taustalla ollut bändi oli erittäin groovaava ja sopi kaksikon taustalle erittäin hyvin saksofoneineen ja trumpetteineen. Jos vain yhden biisin kuuntelet tältä bändiltä, ota ehdottomasti haltuun Elusive.

Blackwave.

Koska Huize Maas oli jälleen täynnä ja ulkona jono ei tuntunut lyhentyvän, en lähtenyt välissä muille keikoille, sillä alle tunnin päästä oli aloittamassa samalla lavalla BBC Radio 1 Sound of 2019-listauksen voittanut Octavian. Vielä vuosi sitten tämä tulevaisuuden lupaus eli pennittömänä kadulla ja nyt hänestä ennustetaan yhtä 2019 isointa nimeä Britannian tulokkaissa.

En ehtinyt hirveesti Octaviania kuunnella ennakkoon, mutta luotto Sound of 2019-listaukseen oli vahva, siitäkin huolimatta että ns. "nyky"rap tai trap ei kuulu välttämättä omalle suosikkilistalle. Octavianin keikalla bassot vetelivät niin matalilla taajuuksilla ja kovalla volymella, ettei meinannut korvatulpissa filtterit riittää, mut olin erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka monipuolista ja tanssittavaa meininki oli.

En tiedä onko mies onnistunut keräämään jo erittäin vankan fanijoukon, vai oliko mukana tullut oma hype crew, mutta eturiviin bileet pisti pystyyn selkeästi ennakkoon kasattu ryhmä. Eikä siinä, oli itse kasattu ryhmä tai ei, kyllähän bileet keikalla on aina plussaa.

Illan ja festarien viimeiseksi keikaksi jäi jo päivällä kuullun Apeyn toinen projekti, metalliyhtye Apey & the Pea. Täytyy kyllä sanoa, et kun keikka lähti käyntiin ensimmäiset kaks biisiä meni naureskellessa sitä, miten laajalla musiikkimaulla voi päätyä tunnelmasta toiseen ihan muutamissa minuuteissa. Hyppäys Octavianin musiikista Apey & the Peahan oli, no, valtava.

Kerrankin voi Eurosonicista palatessa kuitenkin sanoa, et on tuliaisia myös vähän raskaammasta musiikista diggaaville, sillä Apey & the Pea kuulosti kyllä erittäin hyvältä ja livekunto oli kova. Pakko myös todeta se, että nykyteknologia antaa soittajille kyllä mahtavasti vapauksia live-esityksiin kun bändin laulajakitaristi kävi mm. vetämässä kitarasoolon yleisön joukosta kun ei ollut piuhaa tiellä.

Apey & the Pea

Kerrankin keikat tuli purettua blogiin heti seuraavana päivänä keikasta. Toki varmasti jotain jäi myös sanomatta kun ei kerennyt kaikkea fiilistellä, mut onpahan nyt jokainen keikkapäivä blogissa ennen kuin juna starttaa Groningenista kotimatkalle!