Helmikuun keikka oli ensimmäinen jonka näin itse Mirel Wagnerilta, vaikka useamman kerran on ollut tarkoitus keikalle lähteä. Aika monta muuta keikkaa olen Nelivitosessa nähnyt, mutta tuollaista tunnelmaa en koskaan. Tuntui kuin yleisö pidättelisi hengitystään, ettei rikkoisi tunnelmaa. Kaikki mitä yleisössä keskusteltiin, keskusteltiin kuiskaten. Myös baarimikko kuiskasi tiskillä tilaukset. Puolessa välissä keikkaa osa yleisöstä jopa istui lattialle lavan eteen.
Vaikka tunnelma oli äärettömän rauhallinen ja intiimi, piti yleisö Wagnerista niin paljon, että suurien suosionosoituksien jälkeen laulaja veti jopa encoren lisäksi yhden ylimääräisen biisin mikä ei settiin ollut alunperin kuulunut.
Oma mielikuva Mirel Wagnerin musiikista vie kuin johonkin kauhuleffaan tai esimerkiksi Tarantinon elokuva voisi alkaa Wagnerin biisillä. Vaikka Mirel puhuu harvat välispiikit hyvin hennolla äänellä, on lauluääni mielettömän synkkä. Mutta upea.
 |
| Mirel Wagner |
-Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti