sunnuntai 18. tammikuuta 2015

EBBA-awards ja Eurosonic Noorderslag day 1.

Yritin aloittaa kirjoittamisen eilen kotiin päästyäni, mutta sain aikaan vain otsikon. Yhtä aikaa kaikki se inspiraatio uudesta musiikista mistä ois hirveästi sanottavaa, mutta samalla pää niin tyhjä, ettei mitään sais jäsenneltyä järkeväksi tekstiksi. Nyt lähes 14 tunnin yöunien jälkeen uusi yritys:

Taustaa sen verran, että olin suunnitellut Eurosoniciin lähtöä jo viime tammikuusta alkaen. Kyselin kavereita mukaan ja melkein jo sainkin. Erinäisten sattumien jälkeen jouduin kuitenkin luopumaan reissun suunnittelusta vaikka hetken jo meinasin lähteä yksin reissuun. Kun YleX ilmoitti jälleen Uuden musiikin iltavuoro:n EBBA-kisasta piti siihen tietty osallistua. Ihan jo sen takia, että muistaa äänestää EBBA:n yleisön suosikkia.

Kun perjantaina 19.12. puhelin piippasi sähköpostin merkistä ja autoa Ideaparkin pihaan parkkeeratessa vilkaisin mailin tulleen Veli Kauppiselta Ylen osoitteesta, meinasin kiljua jo siitä, vaikka reissun voittamiseen tarvittiin muutakin. Mailissa tuli ohjeet, että maanantai aamuun klo 10.00 mennessä pitäisi lähettää maksimissaan 200 sanan "kiitospuhe" jossa tulisi käydä ilmi suhteeni uuteen musiikkiin ja YleX:n merkitys uuden musiikin esittelijänä. Ensimmäinen ajatus oli se, ettei 200 sanaa riitä kyllä mihinkään. Tällainen siitä nyt silti tuli:

Voittajan "kiitospuhe" YleX:n EBBA-skabassa

Maanantaina 22.12. sainkin sitten sähköpostin jossa kerrottiin, että olen yksi niistä joiden puhe luetaan suorassa lähetyksessä. Kun UMI:n juontaja Anne Lainto otti mut linjalle biisin soidessa, hän kertoi vielä mun olevan ensimmäinen kiitospuheen lukija. Biisin loputtua suorassa lähetyksessä kuitenkin selvisi, että kiitospuheita luetaan vain yksi ja että mä pääsen reissuun. Aika paljon sai nieleskellä, että koko tekstin sai luettua, sillä olihan tää mulle aika hemmetin hieno juttu!

Mutta asiaan. Reissuun lähdettiin keskiviikkona 14.1. ensin 06:00 koneella Helsinkiin, josta 08:15 lennolla Amsterdamiin ja Schipholin kentältä junalla Groningeniin. Perillä Groningenissa oltiin 13:14 jossa odotti majoitukset, lennot, junat ja kaiken meille järjestänyt ihana Marieke Polman sekä muista maista tulleita EBBA-skabavoittajia. Kuljetukset hotellille joka olikin laiva. (Olis vissiin pitänyt ymmärtää kun Marieke maileissa puhui hotelshipseistä.)
Hotelship Allegro

Laivalla saatiin festarirannekkeet, keskiviikon keikka-aikataulut karttoineen sekä ohje olla Stadsschouwburgissa (ei, en vieläkään osaa lausua) klo 17. Tässä vaiheessa pikainen valmistautuminen ja etsimään sekä gaalapaikkaa että jotain mistä sais ennen gaalaa pikaisesti ruokaa. Oulun lentokentällä viideltä aamulla syöty täytetty croisantti ei enää reilu 10 tunnin jälkeen jaksanut pitää nälkää loitolla. Pisteet gaalapaikan läheisyydessä olleen ravintolan tarjoilijalle tilannetajusta ja äärettömän nopeasta ja ystävällisestä palvelusta, sillä gaalapaikalla oltiin kuin oltiinkin klo 17.

EBBA-gaalassa, eli European Border Breakers Awardseissa tarkoituksena on antaa tunnustusta kymmenelle artisti- tai yhtyetulokkaalle, jonka ensimmäinen kansainvälinen albumijulkaisu on menestynyt kuluneena vuonna myös esiintyjän kotimaan ulkopuolella. EBBA-palkinnon perustaja on Euroopan komissio ja vuodesta 2010 on valittu myös yleisön suosikki.

Tämän vuoden EBBA-voittajia olivat Hozier, Tove Lo, Milky Chance, MØ, John Newman, Indila, The Common Linnets, Klangkarussell, Melanie De Biasio ja Todd Terje. Omat ääneni menivät äänestyksessä tietysti Hozierille ja Tove Lolle ja kolmannen taisin valita John Newmanin ja Milky Chancen väliltä.

Paikalle gaalaan oli voittajista päässyt paikalle vain MØ, Indila, The Common Linnets ja Melanie De Biasio jotka myös esiintyivät gaalassa. Itselleni gaalan suurin pettymys olikin etten nähnyt Hozieria ja Tove Lota vaikka vain palkintoa hakemassa.


Stadsschouwburgin kattoa

Kansallisteatterimainen Stadsschouwburgin katsomo


Ensimmäisenä palkinnon saapui noutamaan ja samalla esiintymään hollantilainen The Common Linnets. Vasta esityksen aikana tajusin, että kyllähän mä tän bändin tiedän. Bändi on nimittäin sijoittui viime vuoden euroviisuissa kakkoseksi. Rauhallista country (tai kantri)-sävytteistä musiikkia. Ei huonoa, mut ei nyt mitenkään erityisesti jää päässäkään soimaan.
Ensimmäinen EBBA-palkittu The Common Linnets


The Common Linnetsin jälkeen juontaja Jools Hollandin haastatteluun saapui EBBA-voittaja vuodelta 2009; The Ting Tings joka myös esiintyi myöhemmin gaalassa.

The Ting Tings
The Ting Tings
Omien suosikkien puuttuessa gaalasta, gaalaillan kohokohdaksi muodostui tanskalaisartisti MØn esiintyminen naisen hakiessa palkintonsa. MØn persoonallinen tyyli niin ulkoisesti kuin musiikillisestikin oli niin tyyllikkäästi ristiriidassa kansallisteatterimaisen konserttisalin kanssa että joku jolla kukkahattu on kireämmällä saattais vaikka loukkaantua. Toisin sanoen; meikä tykkäs.


Gaalassa esiintyivät myös palkinnon saaneet Indila sekä Melanie De Biasio joiden keikoista allekirjoittaneella ei jäänyt kyllä paljoa kerrottavaa. Paitsi se, että ne kesti liian kauan sisältöönsä nähden. Ei vaan, hienoäänisiä naisia, mut ei ehkä omaan musiikkimakuun istuneet.

Indila

Melanie De Biasio
Illan viimeisenä jaettiin yleisön suosikki EBBA, joka oli siis ainoa jonka voittaja ei etukäteen ollut tiedossa. Itse vahvasti veikkasin Hozierin, Tove Lon, John Newmanin ja Milky Chancen väliltä, mutta yllättäen pysti ojennettiinkin silti Hollannin omalle The Common Linnetsille. Kuvittelin, että vähintään John Newmanin isot hitit kuten Cheating, Love Me Again, Losing Sleep sekä esiintymiset mm. Rudimentalin sekä Calvin Harrisin albumeilla ois nostanut ainakin John Newmanin ohi tämän vahvasti Euroviisu-leimaisen bändin.



Gaalan jälkeen me kisavoittajat pääsimme vielä medialle tarkoitettuun Meet&Greet tapaamisen gaalan esiintyjien kanssa, mutta koska omat suosikit loistivat poissaolollaan tyydyin viinin siemailuun sivummalla. Samassa tilaisuudessa kyllä kuvattiin myös meitä kisavoittajia ja osaa myös haastateltiin. Mulle kysymyksiä tuli esittelemään käsittääkseni joku Euroopan komissioon jotenkin liittyvä henkilö (esittely jäi vähän lyhyeksi) joka kertoili EBBAn taustoja komission näkökulmasta. Hemmetin hienoa työtä tekevät uuden musiikin eteen Euroopassa! 

Stadsschouwburgista kisavoittajat ohjattiin vielä illalliselle jonka jälkeen muutama (allekirjoittanut mukaan lukien) pääsi antamaan haastattelua Eurosonic-dokumenttiin. Haastattelijan mukaan olin ainoa, joka kisavoittajista oli kuullut EBBA-gaalasta ennen kilpailuun osallistumista. Ja nää tyypit voitti saman palkinnon ku minä! Illallisella muiden kisavoittajien kanssa jutellessa selvis, että muut olivat päässeet reissuun arpaonnella, pelkästään osallistumalla äänestykseen. Italian tytöt kutsuivatkin mua lopun reissua "The real winner"-nimellä kun kuulivat, että mä olin "joutunut" jotain tekemäänkin matkan eteen.

Illallisen jälkeen oli tarkoitus suunnata De Spiegheliin Catfish and the Bottlemanin keikalle (koska Amsterdamin Schiphol-lentokentän virallinen twittertili tätä suositteli tägättyäni itseni Swarmappilla kentälle [kyllä, heidän lentokenttä twiittaa. Kun kasvan isoksi, musta tulee lentokentän virallinen twiittaaja] ja koska myös Italian kisavoittajat oli sinne suuntaamassa), mutta jono osottautui niin pitkäksi, ettei keikalle ollut mitään asiaa sisälle asti.

Italian tytöt oli bongannut pieneltä sivukuljalta kivan pienemmän klubin nimeltään Warhol, jonne suunnattiin hollantilaisen NORTH to the NIGHT:n keikalle. (Jonka muuten seuraavan päivän suorassa lähetyksessä YleX:llä nimesin uudelleen North to the Lightiksi). Omilla facebook-sivuillaan NORTH to the NIGHT nimeää genrekseen postrock/postpunk. Eurosonicin sivuilla kerrotaan, että bändin muusikot ovat ilmeisesti muissa kokoonpanoissa jo tulleet tunnetuksi Groningenin underground-scenessä ja tällä kokoonpanolla jonkinlainen live-albumi jo työstetty ja studioalbumi on tekeillä.
 
Jos hakee samantyylistä bändiä, ehkä lähimmäs pääsee God is an Astronaut.
 
Hienoa tunnelmointia ja pirun taitavia muusikoita. Warhol keikkapaikkana aivan huikea ja varsinkin kyseiselle bändille tunnelmaltaan sopiva! Hemmetin vaikea tosin kuvailla sanoin ja hämärässä klubissa ei juuri kuvat onnistuneet, mutta kahdessa kerroksessa oleva klubi jonka yläkerta kiersi vain reunat kun portaat tulivat keskeltä tilaa. Yläkerran nurkassa soittanut bändi näkyi siis myös osittain alakerrasta.

Kyllä, paras kuvani bändistä NORTH to the NIGHT


Aikainen herätys vaati veronsa eikä keskiviikkona muille keikoille enää jaksanut vaan suunnattiin takaisin laivaan. Vahingosta viisastuneena en enää ikinä aio luottaa italialaisen suunnistukseen. Kierrettiin vähintään puolen kilometrin lenkki, koska tytöt olivat varmoja reitistä hotellille. Itsehän olisin katsonut kartasta suoremman reitin.

-Tiina






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti