Eurosonic Noorderslag day 2.

Torstaina oli tarkoitus suunnata levykauppa Platon ja viereisen Coffeecompanyn minikeikoille jo ajoissa, kun moni oli suositellut klo 13.40 soittavaa GO GO Berliniä. Myöhäinen herääminen ja laiska aamu johti siihen, ettei Platolle asti vielä tuohon aikaan ehditty. Ja kun matkan varrella löytyi alla olevan kuvan pubikyltti, taukosi matkan teko The Crowniin.

Koska hollantilaisista ei tähän mennessä ollut saanut mitään tolkkua, piti käydä testaamassa pitikö paikkaansa. Samaan aikaan pubin yläkerrassa aloitteli settiään ilmeisesti The Homesick niminen kokoonpano, mutta ihan niin paljon ei onnistunut vakuuttamaan, että olisin kiivennyt portaat keikan näkemiseksi.

Platoon saavuttiin noin 15.20 kun keikkaansa oli aloittelemassa espanjalainen tyttöbändi Hinds (fka Deers). Vahvasti autotallirock-henkinen Hinds ei kyllä oman puolituntisensa aikana vakuuttanut suuresti. Ainesta ois kyllä isompaankin, mutta tyttöjen pitäis selkeyttää roolijakoaan. Yhdellä tytöistä oli makee soundi ja laulutaitoakin löytyi, mutta kun biisit oli haluttu stemmoittaa, meni parhaimmankin laulajan esiintyminen välillä muiden päälle huutamiseksi.

Hinds (fka Deers)

Plato ja Coffeecompany vuorottelivat puolen tunnin keikoilla joten Hindsin jälkeen suunnattiin seinän taakse Coffeecompanyyn jossa aloitteli saksalainen singer-songwriter Miss Kenichi. Vaikka joskus kuulin määritelmän, jonka mukaan naispuoleinen singer-songwriter on singer-manhater, ei Miss Kenichin kohdalla voi tätä määritelmää perustella todeksi. Sen verran rauhallista ja seesteistä folkkia Coffeecompanyn lavalla kuultiin.

Oma huomio keikalla kiinnittyi taustamuusikon mielenkiintoiseen soittimeen joka oli ilmeisesti jonkinlainen sähkösello. Hyvin siis tavallista selloa pienempi soitin, jonka soittaja oli kiinnittänyt vyöllensä, mutta soitti kuin tavallista selloa, paitsi seisten.

Miss Kenichi

Päivän kolmas keikka oli Platon puolella esiintynyt belgialainen indiepop-yhtye Soldier's Heart. (Jo tässä vaiheessa täytyy todeta, ettei ole sama Soldier's Heart joka spotifystä löytyy, mutta Youtubesta löytyy oikea). Coffeecompanysta Platoon siirryttäessä luulin ikkunasta vilkaistessa laulajan olevan poika, mutta erittäin persoonallisen ja kauniin äänen omaava tyttö lavalta löytyi. Päivän minikeikoista Soldier's Heart oli ehdottomasti kiinnostavin ja potentiaalisin. Tämän yhtyeen kohdalla törmäsin festareilla ensimmäistä kertaa (muttei todellakaan festareilla viimeistä kertaa) termiin dream pop, joka tuntuu nyt olevan suuressa huudossa Euroopassa. Itse puhun usein unimusiikista, mutta tarkoitan sillä lähinnä slovareita joita voin lisätä soittolistalle, jonka jätän soimaan nukkumaan mennessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että biisit itsessään olisivat väsyttäviä, vaan sitä että niitä kuunnellessa voi nukahtaa hyvällä tuulella. Dream pop tuntuu olevan kuitenkin enemmän biisin tunnelmassa olevaa unenomaisuutta kuin pelkkää slovaria johon on helppo nukahtaa.

Soldier's Heart

Torstaille oltiin sovittu vierailu YleX:n Uuden musiikin iltavuoron suorassa Eurosonic-lähetyksessä joten useammalle minikeikalle ei ollut aikaa. Kahden Eurosonic-päivän aikana oli otettu siis haltuun niin tv-kamerat kuin suora radiolähetyskin. YleX:n ihanien Venlan ja Annen kans juteltiin niin EBBA-gaalasta kuin jo tähän mennessä nähdyistä keikoista sekä loppufestareiden keikkaodotuksista.

Anne Lainto, minä, reissuseuralaiseni Niina sekä Venla Kokkonen

Lähetyksen jälkeen poistuttiin aavistuksen liian nopeasti studiolta, sillä Years&Years oli vetänyt studion alakerrassa lyhyen setin!

Nopean vaatteiden vaihdon ja valmistautumisen jälkeen illan keikkapaikoista suunnattiin ensimmäisenä Grand Theatreen. Grand Theatren pienellä näyttämöllä esiintyi islantilainen täysin itselle tuntematon Óbó. Hidasta ja hiljaista tunnelmointia islannin kielellä. Tämä jos mikä, menee ehdottomasti sinne unimusiikki-kategoriaan. Biisien aikana Grand Theatren pienen näyttämön katsomossa oli ihana tunnelma jossa melkein piti pidättää hengitystä, ettei pilaisi sitä. Valitettavasti jo muutaman biisin jälkeen festarien tiivis aikataulu sai aikaan sen, että osa yleisöstä lähti biisien välissä muille keikoille ja rikkoi tunnelmaa.

Óbò

Óbón jälkeen alakerran suurella näytämöllä aloitti artisti jota olin odottanut festareilta paljon, eli Seinabo Sey, mutta keikkapäällekkäisyyksien takia näin vain kolme ensimmäistä biisiä. Ovelta kurkittuna lavalle ei juuri nähdyt, sillä Seinabo Sey veti salin kyllä täyteen, mutta sen verran upea äänisestä naisesta on kyse, että tätä kuuntelisi vaikka eteisestä. Tämän artistin keikalle aion suunnata vielä uudelleen!

Seinabo Sey

Koska illan loput keikat olivat odotettua kovempia, ne vaativat myös täysin oman postauksen. Seuraavassa luvassa siis Years&Years, Sólstafir sekä Puts Marie.

-Tiina