Hoodfest 30.9.-1.10.2016 @ Areena, Oulu

Maailman paskin musabloggaaja täällä moi!

Tän postauksen piti tulla ulos lokakuun puoleen väliin mennessä, miljoonien tekosyiden (ja muutaman oikean) jälkeen kirjoitan tätä postausta kuitenkin vasta tammikuun viides. Juuri tämän postauksen kohdalla se harmittaa enemmän kuin muiden, sillä Oulun festaritulokkaista Hoodfest pokkasi ykköspaikan kirkkaasti, joten se olisi ansainnut tulla huomioiduksi tässäkin blogissa heti tapahtuman jälkeen. Nostetaan nyt kuitenkin festit esille myöhässä.

Tapahtuma oli niin ammattitaidolla järjestetty ja promottu, etten keksinyt mitään valitettavaa... vaikka yritin!

Vaikka Hoodfest järjestettiin syys-lokakuun vaihteessa, oli festarin markkinointi aloitettu jo hyvissä ajoin, sillä omiin korviin tieto festareista kantautui jo alkukesästä. Toisin kuin esimerkiksi elokuun Pimeä-festivaali josta kuulin pari viikkoa aikaisemmin ja silloinkin vain kaverilta.

Tapahtumapaikkana Superparkin kylkeen rakennettu Areena ei oo mun suosikkeja, sillä jotenkin siitä saa aina vaan kovin kolkon fiiliksen. Jostain syystä Hoodfesteillä tuo ei haitannut. Ikärajattoman tapahtuman järjestelyt oli hoidettu hyvin, lavan edessä oli alaikäisille sallittu alue omalla ovella narikasta ja taaempana suuri aidattu anniskelualue täysi-ikäisille myöskin omalla ovella narikasta. Tapahtumaan myytiin sekä K18- että S-lippuja, jotka vaihdettiin rannekkeisiin alueiden valvonnan helpottamiseksi.


Perjantai:

Hoodfestien ensimmäinen esiintyjä oli Sairas T. Koko keikkahan meni miettiessä et mikä tää T-juttu nyt oikeen on? Paperi T, Tippa T, Sairas T... Vai mitä näitä nyt oli? Ei oo siltikään vielä auennut.

Artistin nimi oli kyllä tuttu, mutta juurikaan en ollut tuotantoon tutustunut ennakkoon. Ensikuulemalta ei koskaan voi mitenkään päteviä keikka-arvosteluja antaa, enkä muutenkaan mielellään arvostele artisteja yhden kuuntelukerran perusteella. Keikan perusteella Sairas T tuli kyllä kuunteluun, vaikkei ehkä omille suosikkisoittolistoille päässytkään. Muutamia todella hienoja taustoja biiseistä kyllä löytyi!

Sairas T

Seuraavana Hoodfestin lavalle nousi Aivovuoto&Khid. Edellinen keikka Khidiltä Pimeä-festareilla jätti niin kylmän fiiliksen, että vähän varauksella odotin tätä. Selvästi paremmalla fiiliksellä Khid tällä kertaa oli, vaikka soittoaika oli jo klo 19.30.

Muutenkin hyvän fiiliksen keikka ja yleisö tuntui olevan hyvin messissä.

Likanen Etelä oli yks nimistä joka tuli vastaan useaan kertaan kesällä eri tuttujen kanssa jutellessa, mutta koska oon ollut viime aikoina aika ulkona suomiräpskenestä, en ottanut tuotantoa haltuun.
Kun keikka alkoi ja Areenan fiilis tuntui nousevan välittömästi kattoon, tajusin olevani entistä enemmän pihalla tästä suomiräpskenestä. Joka tapauksessa, Kirkkonummi on nyt ilmeisesti iso juttu siellä.
Toinen iso juttu suomiräpskenessä tuntuu olevan tällä hetkellä tää kasvojen peittäminen millon minkäkinlaisella hiihtomaskilla. Löytyi Likasen Etelän lisäksi niin Sairas T:ltä sekä myöhemmin festareilla Julma H:lta ja Eevil-Stööltä.

Veikkaisin, että yks suurimpia syitä Hoodfestin ikärajattomuuteen löytyi seuraavasta artistista:
Nikke Ankara. Mies joka debytoi, katosi, lopetti uransa ja teki comebackin vuodessa. Onhan tuo nyt sellanen suoritus, että pakko nostaa hattua vaikkei artistista muuten välittäisikään.

Lavan edustan ikärajaton puoli täyttyi ja nuorempaa sukupolvea näkyi keikan aikana yleisössä enemmän kuin muiden aikana. Parturi-kampaajan ammatissa oon myös oppinut sellasilta alakouluikäisiltä mikä on Nikke Ankara-keesi. Tästä syystä en meinannut miestä tunnistaa kun keesi olikin leikattu lyhyeksi.

Vähän jäin miettimään oliko miehen ääni hieman painoksissa vai kuulostaako oikeasti livenä noin paljon käheämmältä.

Eturivin fanit oli kyllä liikuttavan innoissaan keikasta, mutta selkeästi myös Nikke itse. Kiitteli useaan otteeseen paikalle tullutta yleisöä. Omalla kohdalla pakko sanoa, että alkuun fiilistelin lähinnä muun yleisön menoa, mutta Mona Lisa-niminen biisi kuulosti livenä niin hyvältä, että ihan pienet kylmät väreet sai aikaseksi.

Nikke Ankara

Nikke Ankaran jälkeen lavalle saatiin paikallista väriä ja rehellistä Oulun murretta: Perusjätkät. Hemmetin hyvä meno jätkillä oli lavalla ja jäin miettimään, miksen oo enemmänkin tutustunut tähän vaikka paikallisesta bändistä onkin kyse. (Tähänkään. Oon kyl paskin keikkabloggaaja räppifestareille)

Ensimmäinen peukku: Basso. Aina kun räppikeikalla on soittimia, pakko tykätä. Varsinkin kun basso. (terveisin basisti)
Toinen peukku: Naisääni kertsissä. Aina kun räppibiisissä on laulaja feattina myös livenä, pakko tykätä.

Perusjätkät olivat muuten ensimmäiset jotka saivat encoren Hoodfesteillä.

Avain. Asa. Asa Masa. Asa Foetida. Mats Nyckelström. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta viimeisimpänä ja pysyvämpänä tunnettu nimellä Asa.

Rakkaasta lapsesta voin todellakin puhua, sillä Asa on suurin syy siihen miks oon ylipäätään ikinä mitään mistään suomiräpskenestä oppinut. Olin 15 kun Avaimen Punainen Tiili-albumi ilmestyi ja sanokaa mitä sanotte, se on edelleen kovin Suomessa tehty räp-levy. Piste. Ei vastalauseita.

Keikalla kuultiin kuitenkin pääosin uudempaa, mutta nostalgiatrippinä saatiin toki Roihuvuori sekä Punainen tiili. Keikan lopetti vasta muutaman vuoden vanha biisi, josta on mielestäni kasvanut jo nyt suomiräpin suurin rakkauslaulu. Anna Puun kanssa duetoitu Taulu on ihan mielettömän kaunis kappale ja itseasiassa aika täydellinen lopetusbiisi keikalle.

Kuvia Asasta on paljon. Sori siitä. En vaan malttanut olla kuvaamatta... koska Asa.

Asa

Vaikka perjantai-illan päättävä artisti Sage Francis oli jenkeistä asti, tuntui olevan myös muille kuin mulle tuntemattomampi kun niin iso osa yleisöstä lähti Asan jälkeen. Toki soittoaika oli puolen yön jälkeen, mutten usko sen selittävän hirveästi. Omalla kohdalla se oli kuitenkin ratkaiseva niitti ja kuuntelin keikasta vain alun, sillä nukkumaan oli päästävä. Harmi kyllä, sillä hyvältä keikka vaikutti alun perusteella.

Lauantaille ikärajatonta aluetta lavan edessä oli ilmeisesti suurennettu, jotta isompikin osa yleisöä pääsisi lähelle lavaa. Väkimäärä tuntui olevan lauantaina suurempi kuin perjantain avajaispäivänä.

Omat aikataulut pettivät sen verran pahasti, että kaksi ensimmäistä esiintyjää jäi näkemättä. Ehdin kuitenkin paikalle kun Juju oli aloittamassa.

Oma ensikosketus miehen tuotantoon oli kun Loppu-musavideo voitti teinipumpelin Oulun Musiikkivideofestivaaleilla 2011. Hiton kova video muuten onkin! Suuremmalle yleisölle Juju on kuitenkin tullut vähemmän akressiivisesta tuotannosta kuten biisit Onnelliseksi ja Hullu.

Jujun saundi oli livenäkin todella pehmee, mutta yllätyin yllättävän edm-vaikutteisista taustoista. Hoodfestin setissä Juju esitti myös muutaman ennalta julkaisemattoman biisin. Jujua feattaamassa ja pari omaakin biisiä Jujun slotissa kävi esittämässä itselle täysin tuntematon artisti Jones. Ainakin jäbän Tanssien kuljen-biisissä oli ihan hittiainesta oleva tausta kertsissä.

Kokonaisuutena Jujun keikka oli kyllä erittäin hyvän mielen keikka.

Juju

Jujun jälkeen lavalle nousi En kiellä enkä myönnä. Oululaisella kokoonpanolla oli kyllä erittäin hyvä meininki ja siavat hyvin porukan messiin. Vaikka K18-alue oli keikan alussa selkeästi täydempi, sai jätkät houkuteltua yleisön täyttämään lavan edustaa. Vaikkei (myöskään) EKEM ollut entuudestaan kovin tuttu, tulee porukan tuotanto kyllä ehdottomasti kuunteluun.

Erityispeukku sille suloiselle pikkupojalle joka pääsi katteleen festarimeininkiä lavalta käsin!

Seuraavana lavalle nousi artisti nimeltä Tembe (jonka puhelimen autocorrect korjasi Timberlakeksi... I wish). Jälleen kerran täysin puskista, mut erittäin positiivinen yllätys. Räpissä todella melodinen flow ja todella laululliset kertsit joten erittäin tykkäsin kovasti. Eräässä biisissä feattina nauhalta Suvi Aalto.

Erityismaininta biisille Tee Mulle Safkaa. Huikeet läpät ihan erittäin tarttuva melodia!

Tembe

Stepa, Stepa, Stepa. "Elämä on niin kaunista ja hyvää". Mitäpä tuohon nyt sit enää vastaan sanot? Varmaan lepposin ja hyväntuulisin räppäri ikinä missään. Se Naantalin aurinkona tunnettu Elastinenkin häviää tälle kaverille hyväntuulisuudessa ihan 6-0.

Väittäisin, että viikonlopun parhaat bileet! Oli jopa hieman vaikea valokuvata, koska kyllähän nää biitit meni kovasti jalan alle!

Stepa

Jos oli Stepan keikalla bileet, niin ei Lyömättömät siitä juuri jääneet. Solonen&Kosola. Yhä ja edelleen Freestylen kuninkaat. Eikä voi ees sanoa, että kruunaamattomat kuninkaat sillä Solonen on ainakin voittanut kertaalleen Räpin SM:n. Aiheesta tai ilman, juttua vaan tulee ja tulee. Jos joku on joskus saanu nää jäbät hiljaiseksi, saa ilmoittautua allekirjoittaneelle.

Erityispeukku tällä keikalla nähdylle versiolle Solosen Läski-biisistä. Alkuperäisversion agressiivisuus oli riisuttu täysin ja lähes pelkästään yleisön puhelimien valon loisteessa biisistä kuoriutui jopa surullinen slovari!

Ihan noin lähelle lavaa en Lyömättömien keikalle enää kameran kanssa uskalla, sillä näiden keikalla läpiltä ei säästy edes kuvaaja!

Lyömättömien bileistä takas hiihtomaskien pariin. Illan viimeisiltä keikoilta ei siis juurikaan tarvinut kuvata.

Julma H sai toki hyvin lämmitellyn yleisön, mutta tuskin sitä olisi edes tarvinnut, sen verran hyvin jengi oli myös tämän miehen messissä. Tämän tyylilajin räppi ei ehkä eniten kolahda siihen omaan makuun mutta loppua kohti keikka kyllä parani ihan myös mun makuun.

Illan ja festarit päätti Eevil Stöö. No... Stöö on Stöö. En oikeen tiedä mitä odotin, mutta sitä kyllä sain. Diggailen ihan hulluna Stöön biisien taustoista ja onhan mielellä paljon myös ihan nerokkaita lyriikoita, mut joku siinä on mua tökkiny ihan alusta asti. Hattua päästä silti, on mies sellasen hypen taakseen saanut nostettua, että törmäsin kaveriini joka oli ostanut lauantain lipun pelkän Eevil Stöön takia. Ja kyllähän yleisö diggas, allekirjoittanut taitaa silti valikoida seuraavat räppikeikat vähän muilta artisteilta

Kaiken kaikkiaan Hoodfest saa kyllä arvosanan 6/5! Kaiken järjestelyjen toimivuuden huomioon ottaen, voisi kuvitella, että tällä festarilla olisi jo vuosien tausta, vaikka aivan tulokas Oulun festariskenessä olikin.

Räppifestarit todellakin palasivat pohjoiseen! Toivottavasti pysyvästi!