Tällä kertaa reissu meni toista kertaa pitkän kaavan mukaan ja sisälsi peräkkäisinä viikonloppuina juhlittavat Provinssin ja Ruisrockin. Torstaina 30.6. starttas kimppakyyti kohti Seinäjokea kera festaribestis Niinan, hänen serkkunsa Annun ja muutaman aiemman kesän festareilta tutun Jarnon kanssa. Seinäjoelta matka jatkui sunnuntaina yksin eteenpäin 3.7. Tampereelle, maanantaina 4.7. Helsinkiin, torstaina 7.7 Turkuun josta maanantaina 11.7. Ruisrockin jälkeen takaisin Ouluun.
Aloitetaan postaukset kuitenkin Provinssilla:
Koska Niina ja Annu olivat varanneet Early Bird-vaiheessa liput ja majoitukset Camp Provinssiin, ei auttanut minunkaan muuta kuin uhrautua kolmen vuoden tauon jälkeen telttamajoitukseen. Lähtö kohti Seinäjokea oli torstaina jo 07:30 jotta ehdittäisiin leiriytyä kunnolla ennen Olavin keikkaa.
Lähdössä minä, Annu, Jarno sekä Niina |
Festareille, rannalle, auringon ottoon tai vaikka sohvaksi! Jos innostuit niin käyppä kurkkaa: Baussin verkkokauppa.
Baussissa sai kyllä ottaa rennosti! |
Huoltostoppi, eli ruokaa ja nestevarastojen täydennys tehtiin Kokkolassa. Kuva sitten valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa!
Seinäjoelle ehdittiin ajoissa ja Olavi Uusivirran keikallekin! Yks viime vuoden suosikki liveartisteistani veti jälleen kerran energisen shown jonka fiilis ylsi helposti anniskelualueen puolellekin missä keikkaa katsottiin. Provinssille tosin voisi lähettää terkkuja, että ei-VIPpien anniskelualue on kyllä ihan liian kaukana päälavasta. Mielenkiinnolla odotan miten asia muuttuu ensi vuonna kun lakimuutoksen jälkeen kaljakarsinoita ei enää tarvitse olla.
Olavi Uusivirta |
Olavin jälkeen takaisin leirintään suojaamaan kamat, sillä sadekuuro teki tuloaan.
Tunnin tauon jälkeen takaisin päälavaa kohti, sillä aloittamassa oli irlantilais-jenkkiläinen Flogging Molly. Vahvasti irkku/keltti-henkistä folkpunkkia soittava Flogging Molly oli selvästi festariyleisön mieleen, sillä sadekaan ei tuntunut fiilistä haittaavan, vaan alueella tanssittiin käsikynkässä kaverin kanssa vaikka rapakossa. Ja miksi ei tanssittais? Onhan Flogging Mollyn musiikki sen verran hyväntuulista ettei sitä oikeen paikallaan pönöttäen voikaan kuunnella.
Flogging Molly |
Provinssin alue oli uudistunut reilusti tänä vuonna ja järjestäjien mukaan alueuudistukset mahdollisti suuremman yleisön saapumisen alueelle. Valitettavasti alueuudistuksissa oli myös puutteita, jonka huomasi varsinkin Sakko Stagella esiintyneen PÄÄ KIIn ja Woodland Stagella Action Bronsonin peruutuksen korvanneen Ruger Hauerin keikan aikana. Yhtä aikaa alkaneet keikat puuroutuivat aivan liikaa, vaikka olin huomattavasti lähempänä Sakko Stagea ja PÄÄ KIIn keikkaa.
PÄÄ KII |
Torstai-illan Portugalin matsi vei mielenkiinnon muutamalta keikalta ja sen venyessä rangaistuslaukauksiin, jouduin myöhästymään myös yhdeltä odottamistani keikoista. Teltan Soundi Stagella 00.30 aloittaneen Pyhimyksen keikalla olikin jo ihan mieletön meininki kun pääsin paikalle ja teltta oli aivan täynnä! Viimeistään Pettymys-levyn jälkeen Pyhimys on noussut ehdottomasti yhdeksi suomiräpin suosikeistani. Jälkikäteen sanottuna, Pyhimyksen keikka oli ehkä jopa Provinssin paras keikka, vaikka keikan alusta jäikin varmaan vartti futismatsin takia väliin.
Pyhimys |
Venior |
Koska tänä vuonna oman mahtavan seurueen lisäksi leirintään sattui naapureiksi mukavaa väkeä, iso osa perjantaista ja lauantaista meni aika vahvassa nosteessa. Tästä syystä osa nähdyistä keikoista jäi vajaaksi kun tuli juostua paikasta toiseen jopa kesken keikkojen. Lopuista Provinssin keikoista kerron siis vain tärkeimpiä nostoja.
Antti Tuisku jatkaa vahvaa viime kesänä aloittamaansa tietä Suomen liveartistien kärkikastiin. Päälava ei todellakaan ole enää liian suuri Anatudelle, vaan väkeä riittää ja show kattaa koko lavan. Jopa kauempaa kuunnellessa pääsee fiilikseen.
Antti Tuisku |
Mitä liveartisteihin tulee, on Disco Ensemble paaluttanut paikkansa sinne kärkikastiin jo vuosia sitten. Jätkien ei tarvitse edes julkaista uusia biisejä muutamaan vuoteen ja silti paikka päälavalla on ansaittu ja väkeä riittää.
Damien Rice oli yksi ehdottomasti Provinssin tämän vuoden Must See-artisteista. Valitettavasti perjantain omaan vahvaan bilefiilikseen tuo tunnelmointi ei sitten kolahtanutkaan ihan samalla tavalla kuin odotin. Kuitenkin tuo Damienin ihana ihana 9 Crimes sai kylmät väreet pitkin selkää ja jos alla ois ollut muutama siideri vähemmän ei itkukaan olisi ollut kaukana.
Ehdottomasti nähtävä uudelleen. Selvempänä.
Damien Rice |
Mikä allekirjoittanutta Cheekissä harmittaa on se, että mies tuntuu unohtaneen hällä olleen kuulijoita jo ennen Liekeissä biisiä. Levyhyllystäni löytyy kaksi Cheekin ensimmäistä levyä, eikä kummankaan biisejä settilistassa ole tainnut kuulua enää vuosiin. Tästä johtuen oma Cheekin suosikki keikkani on edelleen 2005 Pipefest.
Perjantain ja lauantain välisen yön majoitusta täytyy vielä nostaa uudelleen. Foster'sin No Worries Motel oli kyllä viimeisen päälle festareiden pelastus huonosti nukutun ensimmäisen telttayön jälkeen. Ilmastointi, jääkaappi, sänky, oma bajamaja festarialueella sekä suihkukoppi. Ja tietty se näkymä päälavalle.
Lauantaina tavoitteista huolimatta ensimmäinen artisti ei ollut klo 14 Atomirotta eikä Alex Mattson vaan klo 15 päälavalla esiintynyt Ismo Alanko. Tätä kirjoittaessa oon nähnyt Ismon nyt kolmen viikon sisään kolme kertaa ja jokainen kerroista on ollut mahtava keikka. Ismolla on tämän kesän keikoilla ollut teemana koko ura 60 minuuttiin ja settilistaan on kuulunut biisejä niin Hassisen koneen kuin Sielun veljienkin tuotannosta. Pelkkää hittiä siis!
Lauantain suurin pettymys oli odottamani Bring Me The Horizonin peruminen ja ehkä vielä suurempana pettymyksenä se, ettei minkäänlaista korvaajaa löydetty tai aikataulumuutoksia tehty joten päälava ammotti tuon keikan ajan tyhjyyttään. Toki nämä ovat festarijärjestäjille aina vaikeita paikkoja, mutta jotenkin päälavan tyhjä slotti tuntui harmittavammalta kuin jonkun pienemmän lavan kohdalla olisi tuntunut.
Toinen omista ennakkosuosikeistani, Biffy Clyro, oli kuitenkin paikalla. Perus varma keikka, mutta näin bändin kahdesti aiemmin nähneenä, fiilis tuntui jopa hieman vaisulta aiemmin näkemiini verrattuna.
Lauantain pääesiintyjänä nähtiin monien odottama Rammstein. Omat odotukset ei niinkään korkealla olleet kolme vuotta aiemmin nähdyn Helsingin Rock the Beach-tapahtuman keikan jälkeen. Pidän Rammsteinin musiikista, räjähteistä, pyroista jopa siitä bändin militantti-meiningistä, mutta oma kukkahattu alkoi puristaa liikaa päätä bändin lavashown porno-puolesta.
Tätä ei kuitenkaan niin paljon Provinssissa nähty, vaan oltiin keskitytty tuleen ja räjähteisiin. Bändi laskeutui lavalle kattorakenteista ja laulaja Till Lindemann nousi pyrolaittein varustetuin siivin ilmaan lavalla. Ehdottomasti parempi show kuin kolme vuotta sitten vaikka katsoinkin keikkaa huomattavasti kauempaa.
Rammstein |
Parasta JVG:n keikassa oli kuitenkin omasta mielestä se, että Reino Nordin pyörähti lavalla muutaman oman biisinsä kanssa.
Ohjelman loputtua festarialueella, oma matka jatkui vielä Camp Provinssin suuntaan ja siellä Silent Discoon. Kuulokkeet ovelta ja hiljaiseen telttaan bailaamaan kuulokkeista soivan musiikin tahtiin. Valitettavaa oli vain dj:n suppea biisivalkoima kun jokaiseen biisitoiveeseen tais tulla vastauksena "ei mulla oo".
Pääpiirteittäin Provinssista jäi hyvä fiilis, vaikka esiintyjäpuolelta ei mitään maata kaatavaa keikkakokemusta tullutkaan. Pääosin tästä hyvästä fiiliksestä saa kiittää omaa matkaseuruetta sekä telttanaapureista muodostunutta porukkaa. Vaikka leirintä tuntui etukäteen ihan mahdottomalta vaihtoehdolta, on pakko jälkikäteen myöntää: Oli HELVETIN hauskaa!
-Tiina
Muistiin jäivät Provinssista 2016 a.k.a sisäpiirin läpät:
- Neiti C ja kompastuminen Jallu-pulloon
- Päälavalla suihkussa
- Will Grigg's on fire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti