tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hurts 8.3.2016 @ Hartwall Arena, Helsinki

Oon hulluna musiikkiin, mutta fanitan harvoin. Viime vuosina on kuitenkin ollut yksi ylitse muiden, britti-duo Hurts. Tätä fanitan.

Hurts on ollut ensimmäisestä levystään lähtien bändi, jonka jokainen biisi koskettaa ja menee tunteisiin. Tästä johtuen en kovin objektiivista näkökulmaa voi keikasta esittää. Yhtye jonka vuoksi olen lentänyt kerran Helsinkiin ja ajanut kahdesti Turkuun. Ekalta Turun reissulta piti vielä ajaa keikan jälkeisenä yönä takaisin Ouluun!

Suurempia esittelyitä Hurts ei varmaan kaipaakaan, mutta nekään joille yhtye olisi tuntemattomampi, ei todennäköisesti jaksa lukea sitä todennäköistä fanitytön ylistysesittelyä. Siirrytään siis suoraan keikkaan.

Lämppäämässä Hurtsia Hartwallilla oli Seinäjoen omat pojat eli Suomen Euroviisu-ehdokkaanakin tutuksi tullut Softengine. Softengine oli itselleni ennalta tuttu myös vuoden 2015 Eurosonic-festareilta joten odotukset jo lämppärille oli korkealla. Softengine aloitti kuitenkin hieman vaisusti, eikä muutama ensimmäinen biisi vielä saanut yleisöä lämpimäksi. Vasta radiohitti Yellow Housen kohdalla yleisö lähti kunnolla mukaan. Ok keikka, mutta odotin enemmän.


Softengine


Itse Hurtsia odoteltiin lämppärin jälkeen vielä hetki lavalle, mutta yllättävän hyvin keikan aikataulu piti. Keikan alkaessa lavan peitti Surrender-tekstillä koristeltu kangas, jonka läpi kuitenkin Theon ja Adamin näki saapuvan lavalle. Jätkien karisma sai kylmät väreet kulkemaan fanitytön selkää pitkin jo tässä vaiheessa.

Keikan ensimmäiset biisit vuoroteltiin uusimman Surrender-albumin sekä edellisen Exile-albumin biiseillä, jonka jälkeen vuorossa oli neljä biisiä putkeen Hurtsin debyyttialbumi Happiness:in Deluxe editionilta. Keikan loppua kohti settilista koostui toinen toistaan isommista Hurtsin sinkkubiiseistä. Mielestäni lähes täydellisesti koottu settilista Surrender-kiertueelle.

Keikan lava oli törkeen tyylikäs. Duo itse etualalla, mutta taustalla bändi ja taustalaulajat nostettuna ikään kuin loisteputkista rakennetulle korokkeelle, jonka valoilla tunnelmaa saatiin säädettyä. Bändi toimi hienosti, ainoastaan keikan alkuvaiheessa ärsytti kun toisen taustalaulajan äänenvoimakkuus ylitti Theon äänenvoimakkuuden, mutta tämän sai äänimies korjattua keikan edetessä.

Keikka oli jälleen upea, enkä sen tarkemmin osaakaan laittaa näkemiäni Hurts-keikkoja paremmuusjärjestykseen. Keikan jälkeen vain kaksi asiaa harmitti. Tälläkään kertaa ei valkoisen ruusun metsästys onnistunut Theon yleisölle heittämistä ruusuista, enkä vieläkään muistanut askarrella keikalle "MARRY ME THEO"-kylttiä.

Keikan jälkeen myös opin jotain: En enää ikinä hypi korkokengissä.

Kerrankin kirjasin ylös myös settilistaa, eli näitä kuultiin:
-Surrender
-Some Kind of Heaven
-Miracle
-Why
-Somebody to Die For
-Weight of the World
-Blood, Tears & Gold
-Evelyn
-Illuminated
-Affair
-Rolling Stone
-Lights
-Sunday
-Sandman
-Wonderful Life
-Better Than Love
-Wings
--------Encore--------
-Nothing Will Be Bigger Than Us
-Stay
Hurts












-Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti